Juhannuskunto

Ei nyt mennyt punnitusasiat putkeen...sori. Viime viikonlopusta jäi valitettavasti hieman putki päälle ja kyllä ei 4 päivän herkutteluja kuitata yhden päivän paastolla 
:( 

En edes viitsi laittaa painoa tuonne sivuun koska se nyt on mitä on.. jotain 75kg. Että en päässyt tavoitteeseen 73kg. 

Nyt sopii toivoa että tämä tilanne pitäisi juhannuksen herkuttelut jotenkin aisoissa ja minut lenkkipolulla joka päivä :D 

Kai sitä kuitenkin pitää olla tyytyväinen edes tähän tilanteeseen, tässä tämän aamun kunto.

Vertauksena samoissa bikineissä viime juhannus ja nyt:

Noh joh, tärkeämpää kuin muutama kilo sinne tai tänne on se miten tästä jatkaa. Juhannuksen jälkeen täytyy ottaa taas tiukempaa osanutrausta jotta tässä päästäisiin alempiin lukemiin. En halua jäädä näihin numeroihin pyörimään!

Pussia ja Pekonia

Tämä viikko on mennyt loistavasti! Tänään tulee 6 viikkoa täyteen tätä painonpudotusta ja yksi deadline päivä saavutettu!

Alkuviikko meni osanurtaten, tosin vain aamupala taisi olla pussista. Sitten keskiviikko- tämän perjantain olin Atkinsilla, hiilarit alle 20g/pvä. 

Tässä kuvakoostetta päivän ruuista. Ja rasva tirisee! :D

Minäpä se en näköjään päästä kroppaani tottumaan samanlaiseen ruokavalioon - se ei koskaan tiedä tuleeko pussia vai pekonia, hiilaria vai rasvaa! :D

Deadlinestä huolimatta en meinaakaan mennä vielä vaakaan koska tänään "naisten päivät" ilmoittivat taas olemassaolollaan joten en turhaan mene mittaamaan sitä +1kg minkä nämä teettää. Pidän teitä jännityksessä juhannukseen saakka!! 

Mikä keväällä meni pieleen?

Aloin miettimään, että mitä tämän vuoden puolella tapahtui kun se paino taas lähti kipuamaan. Vaikkei se enää tapahtunutta muuksi muuta niin silti on ihan hyvä jälkeenpäin analysoida tapahtunutta - jos siitä vaikka oppisi jotain vastaisuuden varalle.

Jouluna olin 73kg ja vielä vuoden vaihtuessa tammikuussa puhelimestani löytyy kuvia kun olen työpaikan salilla aamulla polttelemassa joulukiloja juoksumatolla. Tein silloin kovasti suunnitelmia että kevään aikana pudotan ne "vikat kilot" ja osallistun johonkin juoksutapahtumaan. Vuosi lähti siis hyvin liikkeelle... ainakin melkein. Paitsi, että olin ennen joulua tehnyt päätöksen että jouluherkkuja saa syödä vain jouluaatosta 27.päivä sunnuntaille. Noh, jotenkin se venyi uuden vuoden aattoon jonka piti olla ihan takaraja. Ja siitä jotenkin loppiaiseen. En enää muista miten homma tarkalleen meni, mutta sen muistan että se joulu venähti. Ja että se harmitti! Mutta tammikuussa oli kuitenkin yritystä paluuseen.

Helmikuussa tapahtui muutos. Työpisteeni muuttui ja menetin toimiston kuntosalimahdollisuuden. Nykyiseen elämäntilanteeseeni se oli ainut sopiva mahdollisuus käydä salilla. Ja ilmainen. 

Aloin laskea että kuntosalijäsenyydelle, kun en kuitenkaan siellä alkaisi 5 krt/ viikossa juoksemaan, tulee niin paljon hintaa, ettei se käy. Joku 20-30e olisi juuri sellainen minkä vielä raaskisin, mutta ei 70e. Työpäiväni alkaa klo 7.00 ja ainoa mahdollinen aika salille on ennen sitä. Moni sali avautuu aikaisintaan klo 6 että siinä ei paljoa aikaa jää. Töistä joudun suoraan hakemaan lapsen ja sitten olen hänen kanssaan kotona kiinni sinne klo 19-19.30 kun mies tulee töistä. Enkä tosiaan ala viemään pientä lasta hoidosta hoitoon jotta itse pääsisin salille. Eri asia sitten kun hän on vanhempi ja hänellä on jokin oma harrastus. Meidän lähellä ei ole saleja jotka olisivat myöhään auki eikä minulla ole autoa. Busseilla saleille kotoa on vähintään 30min ja voin kertoa että tuollaiseen rumbaan en ala kun pedissä pitäsi olla jo 22 aikaan että jaksaa seuraavana aamuna herätä. Eikä miestä näkisi koskaan. Tiedän itseni ja jos joku homma menee noin vaikeaksi ei sillä ole tulevaisuutta - jonkin aikaa jaksaa mitä vaan, sitten tulee päätepiste.

Noh, pieni sivujuonne oli tuo. Se oli siis yksi muutos mikä tapahtui. Sitten toinen asia oli miehen yrityksen huono taloudellinen tilanne koko kevään - mies oli kuin perseeseen ammuttu karhu ja tämä jännite purkautui huhtikuussa isona riitana. Ja me ei riidellä koskaan. Tällaiset jännitteet - stressit, tajuaa vasta jälkeenpäin kun tilanne tuon jälkeen on muuttunut. Riita puhdisti ilmaa ja toi puhumattomat asiat esiin. Nyttemmin ilmapiiri on taas hyvä ja voipi olla että tällaisilla asioilla on tiedostamatta ollut vaikutus myös omiin syömisiin. Onhan sitä itsekin ollut vähän alakuloinen.

Minulla oli keväällä myös töissä eräänlaisia stressinpaikkoja jotka hellittivät huhtikuussa. Lisäksi minulla oli opiskeluiden puolesta stressi siitä yhdestä tentistä johon olin lukenut monta kuukautta ja jonka sitten suoritin toukokuussa hyvällä arvosanalla. Se laukaisi yhden stressin.

En sitten pudottanut alkuvuodesta niitä vikoja kiloja enkä osallistunut mihinkään juoksutapahtumaan vaan paino nousi 84kg.

Tällaisia asioita on siis keväällä ollut taustalla ja ehkäpä niistä johtuen se oman painonhallinta taas painui taka-alalle. Jotain kait viime vuodesta on kuitenkin jäänyt takaraivoon kun en antanut painon kivuta takaisin 93 kiloon vaan tajusin jarruttaa ja äkkiä. 

Aika kuluu joka tapauksessa

Taas perjantai! Mihin tämä aika menee?!

Tunnustan, että tässä kävi nyt kuitenkin niin että minun oli eilen kuunneltava kehoani ja syötävä enemmän kuin vain pusseja. Kyllä se täysnutraus vaan on niin kova juttu, että ei sitä meinaa montaa päivää kestää ellei ole tosi kova motivaatio ja juuri sopiva vireystila muutenkin. Minulla ei ollut nyt tällainen hetki; kroppa oli väsynyt, voimaton ,nuutunut ja flunssa yritti iskeä. Sain flunssan torjuttua kun hain heti apteeksista FluAcute Zinc+ flunssanestosuihketta. Eilinen meni osanutraten kaloreiden jäädessä 1200kcal ja mun olo oli niin hyvä!! Kroppa oikein huokaisi kun söin jäätelön! :D Kroppa vaan tarvitsi sen! Ja ne riisikakut Nurtilett kasviskeiton kylkeen, nams!!!

Sanoisin näin jatkoa ajatellen että ennen jotain tärkeää juhlaa/tapahtumaa tms. sellainen 3-4 päivän joko Nutraus tai ketokarppaus ajaa asian - siis nesteet pois asian. Jos haluaa litteän vatsan niin kuin minä haluan viikon päästä oleviin häihin. On tiukka kynähame enkä halua että vatsa pömpöttää. Voisi vetää hiilarit alle 20g siinä muutamia päiviä ennen. Poistaa kaikista tehokkaimmin nesteet.


Asiasta toiseen. Mua yleensä ärsyttää ällöttävät quotet, mutta tää on yksi mun lemppareista :) 

Tämä on vaan niin totta!Pätee laihduttamiseen ja itsellä opiskeluun. Moni kokopäivätyössä käyvä ajattelee, että en todellakaan ala opiskelemaan! Huomaan, että tosi moni elää tavallaan niin hetkessä; "käyn töissä enkä muuta enää jaksa". Mutta kuitenkin jos joku heille sanoisi että teet duunia 2kk ja sulla on paperit kädessä - varmaan suurin osa olisi valmis vähän aikaa tekemään edemmän töitä. Mutta sitten kun aletaan puhumaan vuosista, ihmiset lannistuu. Pätee myös siihen laihduttamiseen. Omallakin kohdalla nää yliopisto-opinnot tulee kestämään 5 vuotta. Se tuntuu todella pitkältä ajalta, mutta se 5 vuotta tulee kulumaan joka tapauksessa jos vaan hengissä säilyy! Pitää vaan ajatella niin että kuinka kiva on sitten 5 vuoden päästä todeta, että hupsista keikkaa, niin se aika vierähti ja nyt on paperit kädessä!! 

Sama pätee painon pudottamiseen. Itse olen myös sellainen hätähousu, että äkkiä pois kaikki kilot. Kun pitäisi muistaa ajatella pitkällä tähtäimellä - jos koko kesän katson miten syön niin voin olla tosi hoikka jo syksyllä, puhumattakaan ensi joulusta. Yksi vuosi menee tosi nopeasti, mutta kyllähän siihen vuoteen toisaalta saa mahtumaan monta päivää jolloin se herkkumopo saattaa lähteä käsistä. Sitä en kiellä. Sen vuoksi "päivä kerrallaan" ajatuksella on hyvä edetä. Kehua itseään jokaisesta päivästä joka on sujunut hyvin ja jakaa sitä urakkaa osiin. Silloin kun itse lähdin pudottamaan painoa sieltä 93kg, palkitsin itseni aina 5 kilon välein: kampaaja, uudet kengät, jne. Ja opinnoissa saan aina hirveät kiksit kun kurssi on suoritettu ja saa arvosanan. "Elän" ja opiskelen sillä ilolla taas pitkään. 

Taas mennään!

Niinpä, siinäpä se taas on; lounas. Kävi niin, että jo lauantaina lähti herkuttelumopo keulimaan, mutta äkkilaskemalta kalorit taisi kuitenkin tuolloin pysyä about kulutuksen tasolla. Mutta sunnuntai. Voi sunnuntai. Munkki, suklaalevy, rahka, suklaakeksipaketti, jäätelöä, tonnikalapastaa, ribsejä... Jep, ei näin. 

Homma lähti siten liikenteeseen että lauantain syömisten jälkeen olin sunnuntaiaamuna a) törkeen väsynyt ja b) hirvee nälkä = joten söin väsymykseen ja edellisen päivän vatsalaukun venymisen vuoksi nälkään. Tästä taas viisastuneena totesin että sen herkuttelupäivän pitäisi aina olla sunnuntai! Ei perjantai eikä lauantai vaan sunnuntai. Koska seuraava päivä on maanantai ja kaikista helpoin päivä olla syömättä. 

Joten päätin jo siinä vähän pakon sanelemana että Nutrausviikko voisi olla paikallaan. Tässäpä sitä sitten mennään. Vähän tiukkaa tekee, mutta ehkä se tästä helpottaa. Mun on todennäköisesti suunnitelmasta poiketen otettava punnituspäivä sunnuntaille tai maanantaille jotta jaksan vetää tän viikon. Tarvitsen jonkun motivaattorin ja porkkanan. Vaa´an jolle olla tilivelvollinen viikon puristuksen jälkeen.  

Ihanaa perjantai!!

Kuulumisia kuulumisia. Ei kurjuutta kummempaa. Jotenkin olin koko alkuviikon tosi väsynyt, siis aamuisin. Oli tosi vaikea saada silmät auki. Ei minua sitten enää päivisin ole väsyttänyt. Mutta tänään aamukin oli helpompi ja olen taas jotenkin täynnä draivia. Vaikka keskiviikona otti päähän typerä esimies niin eilen mieli kääntyi taas huippuunsa kun sain kiitettävän arvosanan tentistä. :) Täytyy vähän kehuskella, että tenttiaikaa oli 4h ja minä riipaisin tentin tunnissa ja vielä hyvällä arvosanalla! 

Tämä viikko on ollut taas niin sanottu "vapaamman syömisen viikko", mutta jonkinmoista osanutrausta on kuitenkin ollut koska joka päivä olen vähintään aamiaisen tainnut pussilla korvata. Se aamiaispussi on vaan täällä töissä niin helppo. Samoin lounas. Ei tarvitse päätä vaivata että mitä söisi ja eväitä pakata! Vaa`allahan en ole käynyt koska sen aika on sitten vasta Juhannuksena! Sinne pitää malttaa. Tosin minusta vaa`alla on kivempi käydä harvemmin ja nähdä sitten isompi pudotus kuin jotain vaivaisia satoja grammoja ;) 

Tänään tahi huomenna on tarkoitus tehä näitä vietnamilaisia kesärullia. En ole koskaan maistanut. Veikkaan että voi olla nams!!

Koska tämä nyt kuitenkin on laihdutusblogi, niin ehkä olisi paikallaan laittaa hieman "edistyskuvia" / ennen- jälkeen kuva. Ne tuntuu kuitenkin kiinnostavan. Ja onhan se havainnollistavampaa nähdä kuvat kuin vain painolukemat. 

Tässä kuva maaliskuun lopulta ja toukokuun lopulta. Että tuollaiseen tullerokuntoon päästin itseni tässä kevättalvella. 

Reidet ja vatsa/lantio. Ne on ne mun ahdistuksen paikat. Voi että mua ahdisti tuo maaliskuinen, muistan kun otin noi kuvat ja seisoin tuossa peilin edessä; että "miten oon taas tässä kunnossa", reidet kinnaa yhteen ja lantio leviää. Maha pömpöttää. 

Nyt on niin hyvä fiilis taas herätä uuteen päivään kun olo on jo keventynyt. Aamulla voi kaapista laittaa päälle mitä vaan eikä sitä peittävää, löysää vaatetta, mikä vaan mahtuu päälle. Mutta vielä tässä on hommaa. :)