lauantai 20. elokuuta 2016

Hyvä, parempi, paras fiilis!

Täysinutraustavoite 5 päivää on nyt taputeltu. Kyllä sitä jo on odotettu :D Ei se helppoa ole, pakko myöntää. 

1 päivä on älyhelppo. 2 päivä on jo vaikeampi. 3 päivä oli todella vaikea. 4 päivä oli iltaa kohden vaikea, teki niin mieli syödä kotiintultua edes jotain. Kiinteän ruuan kaipuu ja se että tulisi edes jotenkin vatsa täyteen. 5 päivä nyt meni kun tiesi että sitten loppuu :D

Mutta kyllä se kiitos seisoo. Olon muuttumisen huomaa ihan muutamassa päivässä kun pahimmat turvotukset poistuu. 

Paino ei tosiaan maanantaina ollut niin paha kuin kuvittelin, se oli 82kg kun pelkäsin sen jo olevan 85kg!

Tänään paino 80kg. Eli 5 päivässä saatiin nesteet pois. Olo on täysin eri kuin viikko sitten! Nyt tavoite on pudottaa vielä 5 kiloa pois. Vaikka tässä nyt on vähän tällaista sahausta, täytyy muistaa mistä on lähdetty liikkeelle. Tässä kuvakollaasia muutoksesta matkan varrelta.



Okei, välissä on käyty hoikemmissakin lukemissa. Mutta ehkä pitäisi ajatella niin kuin joku viisas on sanonut, että "painonpudotus ei ole virtaviivaista laskua vaan välillä mennään kaksi askelta eteen ja taas yksi taakse". Takapakkeja tulee varmasti. Mutta tärkeää on yrittää saada niitä pakkeja koko ajan lyhyemmiksi tai pienemmiksi. Että repsuista tokenisi nopeammin eikä luovuttaisi missään vaiheessa niin, että antaa vaan mennä. 

Ensi viikko on tarkoitus jatkaa osanutraten. Tyyliin, välipalaksi ja iltapalaksi jotain muuta kuin pussi - hedelmä/rahka/proteiinipatukka. Ja päivälliskasviskeiton kanssa riisikakkuja. Oon niin kaivannut sen kasviskeiton kanssa niitä!! Ideana on joka tapauksessa vetää toinen kevyempi viikko tähän perään ja syödä pussit loppuun jotta ne tulee hyödynnettyä.

Nyt kilistän maljan shamppanjalla hääpäivän kunniaksi!

tiistai 16. elokuuta 2016

Nutraus vs. Ketokarppaus

Nutraukseen sujahtaminen sujuu näköjään aina vaan helpommin. Ei mitään ongelmaa. Ei oikeestaan päänsärkyä, ei mitään. 

Viimeksi heinäkuussa olin vajaan viikon ketokarppauksella kun piti saada nesteet äkkiä pois ja nyt kyllä huomaa taas eron Nutrauksen ja ketokarppauksen välillä. Lasken nämä molemmat samaan kastiin koska tavoite on sama - ketoosiin pääsy. Ja ketoosiin päästään joko syömällä alle 800kcal/vrk tai laskemalla hiilarit alle 20g/vrk. Toki toiset pääsee ketoosiin suuremmillakin hiilarimäärillä mutta tuo on Atkinsin induktiovaiheen määrä ja idioottiovarma. 



Mutta Nutraus on vaan paljon mukavampi tapa olla ketoosissa vs. ketokarppaus.

Nutratessa:

  • Helppous! Ei tarviste laskea mitään, senkun syö viisi pussia.
  • Ruokaa ei tarvitse ajatella eikä tehdä.
  • Halpaa! 1,5 viikon "ruuat" 24e! + maidot.
  • Heikotus ei niin paha, ei jatkuvaa.
  • Uni maistuu.
  • Ei ummetusta! Suoli toimii joka päivä.

Ketokarpatessa:

  • Pitää punnata ja laskea hiilarit.
  • Vaivannäkö. Pitää miettiä tosi tarkaan mitä syö, koska hiilarit tulee äkkiä täyteen.
  • Liha ja juustot tulee kalliimmaksi.
  • Jatkuva heikotus vaikka kuinka syö rasvaa ja proteiinia.
  • Liikunnasta ei tule mitään, sydän tykyttää jo levossa.
  • Unettomuus. Tavallaan väsyttää ja on voimaton olo mutta uni ei tule, unet jää 4-5h.
  • Ummetus. Ei auta vaikka vetäisi 100g rasvaa päivässä.

Lauantaina sitten vaakaan katsomaan 5 päivän tulos. Lauantai on välipäivä ja juhlapäivä: menemme ravintolaan syömään eikä tästä ole yhtään morkkis! Huvin vuoksi voisi mennä heti sunnuntaiaamuna vaakaan katsomaan miten ravintolailta vaikuttaa painoon. 

maanantai 15. elokuuta 2016

Laihdutuksen lopettaminen?



Mitenhän saisin tämän aiheen herättämät ajatukset paperille. Luin tuossa äskettäin Too big to me uuden postauksen "uusi alkuja vuodesta toiseen". Ja on kyllä niin pirun totta jo tuo otsikko! Kyllähän se laittaa miettimään mikä kumma tässä hommassa mättää?

Kesäkuussa paino oli vielä hyvät 75kg ja kesä nosti sen arvatenkin. Mutta jotenkin mulla ei tuon kesäkuun jälkeen ollut edes sellaista suunnitelmaan miten kesästä selviän - tai oli. Oli ajatus käydä kovasti juoksemassa mutta se ei auttanut. Ei auta siinä vaiheessa kun on jo repsahtanut mättämään herkkuja - väsyttää niin että meinaa pystyyn nukahtaa ja mittari ulkona näyttää +24 astetta. Lähteä nyt turvoneena tuonne paahteeseen jolkottamaan. 

Liikuntaan liittyy itselläni monta ongelmaa. Ensinnäkin se, että yhä edelleen liikunta liittyy minulla laihtumiseen eli ulkonäköön. Okei, tykkään kyllä kun on hyvä kunto ja jaksaa vaikka vetästä 8km lenkin ettei tunnu missään, mutta. Pärjään hyvin myös ilman liikuntaa. Jos ruokavalio vaan on kunnossa ettei syö liikaa sokeria niin se riittää minulla hyvään oloon. En siis ole mitenkään riipuvainen liikunnasta vaikka siitä ihan hyvä olo tuleekin. Pystyn ihan vallan olemaan ilman liikuntaa. On siis tosi vaikeaa saada liikuntaa muutettua joksikin mitä tekisin riippumatta muista olosuhteista - että lähtisin ulos vaikka sataa kaatamalla, vaikka on pimeää, vaikka ei huvita ja vaikka olen juuri vetänyt monta päivää putkeen herkkuja.

Toinen ongelma on liikunnan julkisuus - eli se että pitää lähteä ulos / salille tms. ihmisten ilmoille. Jos minulla olisi kotona jokin rakkine (johon ei nyt ole varaa) saattaisin jopa liikkuakin silloin kuin nuo ylläolevat määreet - sataa kaatamalla, on pimeää, ei huvita ja vaikka olen juuri vetänyt monta päivää putkeen herkkuja - täyttyisivät. Voisi olla kotona, sisällä, lämpimässä eikä kukaan näkisi turvonnutta vatsaani ja hyllyviä poskiani. Tämän rakkineen hankkiminen on kyllä suunnitelmissa tulevaisuudessa.

Miksi sitten taas aloittaa uudestaan laihdutus ja vieläpä näillä pusseilla, eiväthän ne tuoneet pysyvää muutosta viimeksikään? No mitä sitten? En halua luovuttaakaan. Moni tekee niinkin. Lopettaa laihduttaminen? Mutta kun ei ole tyytyväinen näinkään? Tiedän, että itseni kohdalla siitä tulisi jotain itsepetosta - "joo, oon ihan tyytyväinen itseeni läskinä, en laihduta enää", joten seurauksena siitä olisi joko a) pysyn tällaisena enkä ole tyytyväinen tai b) lihon vaan lisää. En millään jaksa uskoa, että siitä seuraisi c) alkaisin mystisesti laihtua.

Yhä edelleen uskon siihen, että kannattaa ensin laihduttaa (millä keinolla vaan) siihen painoon missä on edes suht hyvä olla ja siitä lähteä harjoittelemaan painon ylläpitämistä. Lähteä siis varovasti nostamaan kaloreita ja katsoa missä vaiheessa ja millä kaloreilla paino alkaa pysymään. Jos tähän pisteeseen itsekin pääsisi niin se olisi jotain jo se! 

Nutraus vol. sata

No ei nyt ehkä vol. 100 mutta vol. 3? Alkuun yritin lähteä karistamaan lomakiloja, uskokaa tai älkää, lisäämällä syömistä ja lisäämällä liikuntaa! 

Mutta ketun vatut! Ei tuu mitään. Kyllä tää taas tartteen sen kunnon katkon. Parin viikon nutrausrääkin, niin saa nestepöhön pois ja motivaation takas! Se hiljanen hissutus (lanseeraan nyt tällasen uuden painonpudotustermin) ei vaan toimi, viime viikon yritin - arkipäivät meni hyvin ja viikonloppu hyvin huonosti. Ja siinäpä se onkin - sen takia niitä tuloksia ei tule ja motivaatio ei pysy koska viikonlopulla saa tuhottua koko viikon. Ja koska tahti on etanan luokkaa ei se motivaatio kanna viikonlopun yli. Hissutus sopii silloin kun yrittää ylläpitää painoa tai pudotella hiljalleen viimeisiä kiloja. Mutta alkuun, kun nestettä on taas se + 5kiloa, se ei riitä. 

Ja se hissutus on minullakin suunnitelmissa kyllä. Ensin pari viikkoa Nutrausta - haen tänään 10pvä:n paketin ja entisiäkin on vielä varastossa joten seuraavalle 2 viikolle on pusseja. Sitten hissuttelua 1500kcal/vrk ja 3krt/viikossa liikuntaa. 

Ihan jo leikittelin ajatuksella jos kävisi vaa'assa tänään, mutta ei pirkule se tulisi olemaan kauheaa, 85kg veikkaan? Eli kaikki varmaan tullut takas mistä silloin lähdettiin. Mutta tapahtunut mikä tapahtunut ja se on niin ihanaa toisaalta nähdä se huima pudotus. Koska sitten harmittaa kun on pari viikkoa Nutrannut eikä tiedä paljonko lähtöpaino oli. 

Ja sitä painoa on kyllä pakko alkaa säännöllisesti seuraamaan sitten kun alan hissuttelemaan joten miksi en nyt vaan katsoisi totuutta silmiin? Totuuden silmiin katsominen on vähän kaksiteräinen miekka - toisaalta se voi estää sortumista tehokkaasti ja toisaalta taas lannistaa tosi pahasti. Siitä seuraa helposti sellaista negatiivista itsensä ruoskintaa - olen paska kun olen taas antanut itseni lihoa, en opi koskaan. 

Ja opinko koskaan? Miksi sahaan tässä +/- 10 kilossa? En edes enää haaveile suuremmasta pudotuksesta vaan olisin ihan tyytyväinen jos saisin painon pidettyä siellä 73-75kg:ssa. Mutta pakko tässä on edelleen yrittää. Kai se kertoo siitä ettei ne elämäntavat ole vieläkään muuttuneet. Kun sortuu jää putki helposti päälle. Mutta en tiedä miten se putki ei jäisi päälle? 

Silläkin tavalla sanotaan, että kun pudottaa painoa on ihan turha samaan aikaan kuvitellakaan vielä opettelevansa sokerin kohtuukulutusta koska laihdutuksesta johtuvan energiavajeen kanssa se ei tule onnistumaan. Vaan herkkujen kohtuukäyttöä tulisi opetella silloin kun energiansaanti on normaali - eli silloin kun ei laihduta. Tämä teoria perustuu siihen, että se herkkuhimo olisi energiavajeesta johtuvaa ja ensin täytyy korjata energiavaje jotta se ei aiheuta herkkuhimoa. 

maanantai 1. elokuuta 2016

Tuhlaajatytön paluu

Pullukka on palannut sorvin ääreen :D Tässä oli pieni kesätauko. Väsyttää niin vietävästi tottua taas näihin aikaisiin aamuihin! Ja lapsikin reagoi taas päiväkotiin palaamisesta herättämällä viime yönä kaksi kertaa äitiä huudellen. Voi ressua. Ei ole helppoa. Unta toissayönä 4,5h ja viime yönä 2h+2h+2h. Että kivat ja kiva päänsärky toista päivää jomottelee tuossa ohimolla.





Tavallaan "teoriassa" oli ihan kiva palata töihin. (Käytännössä jurppii kyllä). Siis juurikin sen takia, että tulee taas joku roti elämään. Lomalla tulee aina elettyä ihan pellossa. Niin kävi viime kesänä ja niin kävi tänä kesänä. Mutta erona oli se että viime kesänä oli kauheat odotukset että painoa pudotetaan koko kesä. Sitten tunsi itsensä ihan paskaksi kun näin ei käynyt. Nyt tiesin, että kuitenkin taas käy näin ja odotukset oli lähinnä ettei nyt ihan kaikki kilot tulisi takas. Ei siis ole sitä morkkista samalla tavalla. Vaakaan en mene, mutta vaatteista tiedän että varmaan +6kg on tullut ja paino jossain 80kg tienoilla. Sen saa sieltä kyllä äkkiä alas (nesteet) jos haluaa, mutta oon tässä nyt lähteny rauhallisesti tällä viikolla vähän "laskeutumaan" arkeen. Eilen söin vielä kakkua kun sitä oli, mutta vähemmän kuin edellisinä päivinä. Ja nyt kakkua on enää yksi pala kaapissa, taidan jättää miehelle ja tästä se arki ja herkuttomuus voi taas alkaa.

Vaikka nyt onkin vasta elokuu, joka on huippukuukausi niin syksy on aina ihanaa! Jotenkin se uusien alkujen aika! Innoissani eilen ilmoittauduin syksyn opintojaksoihin ja suunnittelen mitä missäkin vaiheessa on ja täytyy tehdä. Tulee ihana tunne että asiat etenee aikataulun mukaan ja että niissä omissa tavoitteissa pääsee eteenpäin! Miten tähän painonpudotukseen saisi saman?! Tässä on nyt nimittäin mahdollisesti tulossa kaikenlaista muuta ja painonpudotus ei ihan ehkä mahdu kuvioihin eikä ole siksi päällimmäisenä mielessä. 

Mutta arkena ja töissä käydessä on PALJON helpompi pysyä järkevissä syömisissä. Poikkeusajanjaksot on pahoja. Kuten lomat. Mutta ei se välttämättä tarvitse sitä työtä missä käydä. Itse sain silloin hoitovapaalla noudatettua ihan liiankin tiukaa ruokavaliota koska se oli "minun arki" silloin. Loin vaan ne tietyt rutiinit ja tiukat syömisajat. Se ei ollut mitään lomaa. 

Jotenkin itse ehkä ajattelen, että nyt elo-syyskuulle on tavoitteena päästä eroon lomakiloista ja siihen alkukesän kuntoon. Ja sitten pysyä siinä. Siinä olisi varmaan ihan tarpeeksi tavoitetta loppuvuodelle. 

Herää myös kysymys, mikä se sellainen laihdutusblogi sitten enää on jos ei juuri mitään tavoitetta ole? Ehkä joku yleinen höpinäblogi tai se kuuluisa painonhallintablogi :D 

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Juhannuskunto

Ei nyt mennyt punnitusasiat putkeen...sori. Viime viikonlopusta jäi valitettavasti hieman putki päälle ja kyllä ei 4 päivän herkutteluja kuitata yhden päivän paastolla 
:( 

En edes viitsi laittaa painoa tuonne sivuun koska se nyt on mitä on.. jotain 75kg. Että en päässyt tavoitteeseen 73kg. 

Nyt sopii toivoa että tämä tilanne pitäisi juhannuksen herkuttelut jotenkin aisoissa ja minut lenkkipolulla joka päivä :D 

Kai sitä kuitenkin pitää olla tyytyväinen edes tähän tilanteeseen, tässä tämän aamun kunto.




Vertauksena samoissa bikineissä viime juhannus ja nyt:


Noh joh, tärkeämpää kuin muutama kilo sinne tai tänne on se miten tästä jatkaa. Juhannuksen jälkeen täytyy ottaa taas tiukempaa osanutrausta jotta tässä päästäisiin alempiin lukemiin. En halua jäädä näihin numeroihin pyörimään!

torstai 16. kesäkuuta 2016

Pussia ja Pekonia

Tämä viikko on mennyt loistavasti! Tänään tulee 6 viikkoa täyteen tätä painonpudotusta ja yksi deadline päivä saavutettu!

Alkuviikko meni osanurtaten, tosin vain aamupala taisi olla pussista. Sitten keskiviikko- tämän perjantain olin Atkinsilla, hiilarit alle 20g/pvä. 

Tässä kuvakoostetta päivän ruuista. Ja rasva tirisee! :D




Minäpä se en näköjään päästä kroppaani tottumaan samanlaiseen ruokavalioon - se ei koskaan tiedä tuleeko pussia vai pekonia, hiilaria vai rasvaa! :D

Deadlinestä huolimatta en meinaakaan mennä vielä vaakaan koska tänään "naisten päivät" ilmoittivat taas olemassaolollaan joten en turhaan mene mittaamaan sitä +1kg minkä nämä teettää. Pidän teitä jännityksessä juhannukseen saakka!! 

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Mikä keväällä meni pieleen?

Aloin miettimään, että mitä tämän vuoden puolella tapahtui kun se paino taas lähti kipuamaan. Vaikkei se enää tapahtunutta muuksi muuta niin silti on ihan hyvä jälkeenpäin analysoida tapahtunutta - jos siitä vaikka oppisi jotain vastaisuuden varalle.

Jouluna olin 73kg ja vielä vuoden vaihtuessa tammikuussa puhelimestani löytyy kuvia kun olen työpaikan salilla aamulla polttelemassa joulukiloja juoksumatolla. Tein silloin kovasti suunnitelmia että kevään aikana pudotan ne "vikat kilot" ja osallistun johonkin juoksutapahtumaan. Vuosi lähti siis hyvin liikkeelle... ainakin melkein. Paitsi, että olin ennen joulua tehnyt päätöksen että jouluherkkuja saa syödä vain jouluaatosta 27.päivä sunnuntaille. Noh, jotenkin se venyi uuden vuoden aattoon jonka piti olla ihan takaraja. Ja siitä jotenkin loppiaiseen. En enää muista miten homma tarkalleen meni, mutta sen muistan että se joulu venähti. Ja että se harmitti! Mutta tammikuussa oli kuitenkin yritystä paluuseen.

Helmikuussa tapahtui muutos. Työpisteeni muuttui ja menetin toimiston kuntosalimahdollisuuden. Nykyiseen elämäntilanteeseeni se oli ainut sopiva mahdollisuus käydä salilla. Ja ilmainen. 

Aloin laskea että kuntosalijäsenyydelle, kun en kuitenkaan siellä alkaisi 5 krt/ viikossa juoksemaan, tulee niin paljon hintaa, ettei se käy. Joku 20-30e olisi juuri sellainen minkä vielä raaskisin, mutta ei 70e. Työpäiväni alkaa klo 7.00 ja ainoa mahdollinen aika salille on ennen sitä. Moni sali avautuu aikaisintaan klo 6 että siinä ei paljoa aikaa jää. Töistä joudun suoraan hakemaan lapsen ja sitten olen hänen kanssaan kotona kiinni sinne klo 19-19.30 kun mies tulee töistä. Enkä tosiaan ala viemään pientä lasta hoidosta hoitoon jotta itse pääsisin salille. Eri asia sitten kun hän on vanhempi ja hänellä on jokin oma harrastus. Meidän lähellä ei ole saleja jotka olisivat myöhään auki eikä minulla ole autoa. Busseilla saleille kotoa on vähintään 30min ja voin kertoa että tuollaiseen rumbaan en ala kun pedissä pitäsi olla jo 22 aikaan että jaksaa seuraavana aamuna herätä. Eikä miestä näkisi koskaan. Tiedän itseni ja jos joku homma menee noin vaikeaksi ei sillä ole tulevaisuutta - jonkin aikaa jaksaa mitä vaan, sitten tulee päätepiste.

Noh, pieni sivujuonne oli tuo. Se oli siis yksi muutos mikä tapahtui. Sitten toinen asia oli miehen yrityksen huono taloudellinen tilanne koko kevään - mies oli kuin perseeseen ammuttu karhu ja tämä jännite purkautui huhtikuussa isona riitana. Ja me ei riidellä koskaan. Tällaiset jännitteet - stressit, tajuaa vasta jälkeenpäin kun tilanne tuon jälkeen on muuttunut. Riita puhdisti ilmaa ja toi puhumattomat asiat esiin. Nyttemmin ilmapiiri on taas hyvä ja voipi olla että tällaisilla asioilla on tiedostamatta ollut vaikutus myös omiin syömisiin. Onhan sitä itsekin ollut vähän alakuloinen.

Minulla oli keväällä myös töissä eräänlaisia stressinpaikkoja jotka hellittivät huhtikuussa. Lisäksi minulla oli opiskeluiden puolesta stressi siitä yhdestä tentistä johon olin lukenut monta kuukautta ja jonka sitten suoritin toukokuussa hyvällä arvosanalla. Se laukaisi yhden stressin.

En sitten pudottanut alkuvuodesta niitä vikoja kiloja enkä osallistunut mihinkään juoksutapahtumaan vaan paino nousi 84kg.

Tällaisia asioita on siis keväällä ollut taustalla ja ehkäpä niistä johtuen se oman painonhallinta taas painui taka-alalle. Jotain kait viime vuodesta on kuitenkin jäänyt takaraivoon kun en antanut painon kivuta takaisin 93 kiloon vaan tajusin jarruttaa ja äkkiä. 




torstai 9. kesäkuuta 2016

Aika kuluu joka tapauksessa

Taas perjantai! Mihin tämä aika menee?!

Tunnustan, että tässä kävi nyt kuitenkin niin että minun oli eilen kuunneltava kehoani ja syötävä enemmän kuin vain pusseja. Kyllä se täysnutraus vaan on niin kova juttu, että ei sitä meinaa montaa päivää kestää ellei ole tosi kova motivaatio ja juuri sopiva vireystila muutenkin. Minulla ei ollut nyt tällainen hetki; kroppa oli väsynyt, voimaton ,nuutunut ja flunssa yritti iskeä. Sain flunssan torjuttua kun hain heti apteeksista FluAcute Zinc+ flunssanestosuihketta. Eilinen meni osanutraten kaloreiden jäädessä 1200kcal ja mun olo oli niin hyvä!! Kroppa oikein huokaisi kun söin jäätelön! :D Kroppa vaan tarvitsi sen! Ja ne riisikakut Nurtilett kasviskeiton kylkeen, nams!!!

Sanoisin näin jatkoa ajatellen että ennen jotain tärkeää juhlaa/tapahtumaa tms. sellainen 3-4 päivän joko Nutraus tai ketokarppaus ajaa asian - siis nesteet pois asian. Jos haluaa litteän vatsan niin kuin minä haluan viikon päästä oleviin häihin. On tiukka kynähame enkä halua että vatsa pömpöttää. Voisi vetää hiilarit alle 20g siinä muutamia päiviä ennen. Poistaa kaikista tehokkaimmin nesteet.


Asiasta toiseen. Mua yleensä ärsyttää ällöttävät quotet, mutta tää on yksi mun lemppareista :) 



Tämä on vaan niin totta!Pätee laihduttamiseen ja itsellä opiskeluun. Moni kokopäivätyössä käyvä ajattelee, että en todellakaan ala opiskelemaan! Huomaan, että tosi moni elää tavallaan niin hetkessä; "käyn töissä enkä muuta enää jaksa". Mutta kuitenkin jos joku heille sanoisi että teet duunia 2kk ja sulla on paperit kädessä - varmaan suurin osa olisi valmis vähän aikaa tekemään edemmän töitä. Mutta sitten kun aletaan puhumaan vuosista, ihmiset lannistuu. Pätee myös siihen laihduttamiseen. Omallakin kohdalla nää yliopisto-opinnot tulee kestämään 5 vuotta. Se tuntuu todella pitkältä ajalta, mutta se 5 vuotta tulee kulumaan joka tapauksessa jos vaan hengissä säilyy! Pitää vaan ajatella niin että kuinka kiva on sitten 5 vuoden päästä todeta, että hupsista keikkaa, niin se aika vierähti ja nyt on paperit kädessä!! 

Sama pätee painon pudottamiseen. Itse olen myös sellainen hätähousu, että äkkiä pois kaikki kilot. Kun pitäisi muistaa ajatella pitkällä tähtäimellä - jos koko kesän katson miten syön niin voin olla tosi hoikka jo syksyllä, puhumattakaan ensi joulusta. Yksi vuosi menee tosi nopeasti, mutta kyllähän siihen vuoteen toisaalta saa mahtumaan monta päivää jolloin se herkkumopo saattaa lähteä käsistä. Sitä en kiellä. Sen vuoksi "päivä kerrallaan" ajatuksella on hyvä edetä. Kehua itseään jokaisesta päivästä joka on sujunut hyvin ja jakaa sitä urakkaa osiin. Silloin kun itse lähdin pudottamaan painoa sieltä 93kg, palkitsin itseni aina 5 kilon välein: kampaaja, uudet kengät, jne. Ja opinnoissa saan aina hirveät kiksit kun kurssi on suoritettu ja saa arvosanan. "Elän" ja opiskelen sillä ilolla taas pitkään. 

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Taas mennään!


Niinpä, siinäpä se taas on; lounas. Kävi niin, että jo lauantaina lähti herkuttelumopo keulimaan, mutta äkkilaskemalta kalorit taisi kuitenkin tuolloin pysyä about kulutuksen tasolla. Mutta sunnuntai. Voi sunnuntai. Munkki, suklaalevy, rahka, suklaakeksipaketti, jäätelöä, tonnikalapastaa, ribsejä... Jep, ei näin. 

Homma lähti siten liikenteeseen että lauantain syömisten jälkeen olin sunnuntaiaamuna a) törkeen väsynyt ja b) hirvee nälkä = joten söin väsymykseen ja edellisen päivän vatsalaukun venymisen vuoksi nälkään. Tästä taas viisastuneena totesin että sen herkuttelupäivän pitäisi aina olla sunnuntai! Ei perjantai eikä lauantai vaan sunnuntai. Koska seuraava päivä on maanantai ja kaikista helpoin päivä olla syömättä. 

Joten päätin jo siinä vähän pakon sanelemana että Nutrausviikko voisi olla paikallaan. Tässäpä sitä sitten mennään. Vähän tiukkaa tekee, mutta ehkä se tästä helpottaa. Mun on todennäköisesti suunnitelmasta poiketen otettava punnituspäivä sunnuntaille tai maanantaille jotta jaksan vetää tän viikon. Tarvitsen jonkun motivaattorin ja porkkanan. Vaa´an jolle olla tilivelvollinen viikon puristuksen jälkeen.  


torstai 2. kesäkuuta 2016

Ihanaa perjantai!!

Kuulumisia kuulumisia. Ei kurjuutta kummempaa. Jotenkin olin koko alkuviikon tosi väsynyt, siis aamuisin. Oli tosi vaikea saada silmät auki. Ei minua sitten enää päivisin ole väsyttänyt. Mutta tänään aamukin oli helpompi ja olen taas jotenkin täynnä draivia. Vaikka keskiviikona otti päähän typerä esimies niin eilen mieli kääntyi taas huippuunsa kun sain kiitettävän arvosanan tentistä. :) Täytyy vähän kehuskella, että tenttiaikaa oli 4h ja minä riipaisin tentin tunnissa ja vielä hyvällä arvosanalla! 

Tämä viikko on ollut taas niin sanottu "vapaamman syömisen viikko", mutta jonkinmoista osanutrausta on kuitenkin ollut koska joka päivä olen vähintään aamiaisen tainnut pussilla korvata. Se aamiaispussi on vaan täällä töissä niin helppo. Samoin lounas. Ei tarvitse päätä vaivata että mitä söisi ja eväitä pakata! Vaa`allahan en ole käynyt koska sen aika on sitten vasta Juhannuksena! Sinne pitää malttaa. Tosin minusta vaa`alla on kivempi käydä harvemmin ja nähdä sitten isompi pudotus kuin jotain vaivaisia satoja grammoja ;) 

Tänään tahi huomenna on tarkoitus tehä näitä vietnamilaisia kesärullia. En ole koskaan maistanut. Veikkaan että voi olla nams!!


Koska tämä nyt kuitenkin on laihdutusblogi, niin ehkä olisi paikallaan laittaa hieman "edistyskuvia" / ennen- jälkeen kuva. Ne tuntuu kuitenkin kiinnostavan. Ja onhan se havainnollistavampaa nähdä kuvat kuin vain painolukemat. 

Tässä kuva maaliskuun lopulta ja toukokuun lopulta. Että tuollaiseen tullerokuntoon päästin itseni tässä kevättalvella. 



Reidet ja vatsa/lantio. Ne on ne mun ahdistuksen paikat. Voi että mua ahdisti tuo maaliskuinen, muistan kun otin noi kuvat ja seisoin tuossa peilin edessä; että "miten oon taas tässä kunnossa", reidet kinnaa yhteen ja lantio leviää. Maha pömpöttää. 

Nyt on niin hyvä fiilis taas herätä uuteen päivään kun olo on jo keventynyt. Aamulla voi kaapista laittaa päälle mitä vaan eikä sitä peittävää, löysää vaatetta, mikä vaan mahtuu päälle. Mutta vielä tässä on hommaa. :)

perjantai 27. toukokuuta 2016

Noron runteleman painopäivitys

Huomenia. Sairasloma jatkuu. Olo on edelleen heikko ja päätä särkee. Eilen sain kuitenkin jo syödyksi jotain. Saisi nyt jo tämän päivän jälkeen riittää. 



No kaikkia varmaan kiinnostaa se paino.. lähtöpainohan mulla pyöri 3-4 viikkoa sitten siellä 83-84kg. Paino oli tänään 77,4kg. Toivoin painon olevan jo 76kg hah! :D Noh, sellanen 6,5kg pudotusta kuitenkin ja kyllähän sen huomaankin peilistä ja vaatteista. Onhan toi aika kova pudotus 3 viikolle, että ei toisaalta ihme että vähän kuukautisetkin sekosi. 


Osanutrauksella varmaan jatkan kunhan tästä vatsataudista päästään. Nyt jo itse asiassa vetäsin aamulla taas suklaapirtelön, maistui suolaiselta :D 


Tuossa kuumehouruissani mietin Ruususen uni blogin "Voimauttava omakuva"- postauksen siivittämänä sitä kuinka kuinka lihavan ihmisen minäkuvaan vain tottuu. Onkin paha mitä pidempään on ylipainoinen koska silloin unohtuu se millaista oli olla hoikka. Ja mikä haitallisinta, sitä omaksuu niin kovasti sen, että "olen aina pullukka, en ikinä laihdu". Silloin myös alkaa hyväksyä sen ettei minusta koskaan hoikkaa tule. Tämähän ei pidä paikkaansa! Mietin, että miksi minäkin en nyt vaan voisi päättää että omaksun taas sen hoikan ihmisen minäkuvan. Ja ajattelin tätä myös sitä kautta miten muut minut näkevät. Haluan päättää, että olen hoikka - sitten pudotan sen painon ja pidän sen poissa. Haluan että olen se ihminen jota muut kuvailevat "se hoikka ja pitkä" ja että ihmisillä on mielikuva minusta "sehän on aina hoikka ja hyvässä kunnossa". Näin minua aikaisemmin kuvailtiin mutta tuskin enää sen jälkeen kun paino kipusi 93 kiloon :( 

Kyllä lämmitti mieltä kun näin viime viikolla työpaikan toisen toimipisteen työkavereita; vaihdoin pistettä helmikuussa ja tämä alkuvuosi oli juuri se aika kun keräsin painoa takaisin. Työkaveri totesi heti että "oot pysyny hyvässä kunnossa, taidat mennä pienemmäksi koko ajan". En alkanut siinä sitten sanomaan, että lihoin tässä välissä kun ei nähty, koska tämä on juuri se kuva minkä haluan antaa! Ja siis haluan, että se kuva on totta tietenkin! He näkivät viime vuoden aikana kovan painonpudotukseni, tässä oli pikku notkahdus joo, mutta haluan näyttää että pidän tämän hyvän kuntoni!

Telkkarissa loppui juuri Studio 55. Voi herranen aika tuota Rakel Lingelliä kun hän on kaiken melkein lihonut takaisin mitä pudotti. Tosi sääli. Uskon itse siihen 2-3 vuoden sääntöön, että sen aikaa pitäisi katsoa saako painon pidettyä poissa - ettei nuolaisisi ennen kuin tipahtaa. Kauhealla tohinalla ja hypellä joka paikassa hehkutettiin hänen painonpudotustaan, tehtiin kirjat ja kaikki. Kiireellä varmaan rahat pois. Tuskinpa enää myy "Raksun remppa". Anteeksi vaan kovat sanani. Eipä näyttänyt karppaus olevan hänelle avain onneen, turha myöskään selitellä polvileikkauksia, ettei ole päässyt liikkumaan koska ruokavalio on se tärkein jolla saa kilot pidettyä pois vaikkei liikkuisi yhtään, varsinkin VHH:lla.

Noh, mutta kaikilla meillä on nämä omat taistelumme käytävänä. Jokaisen täytyy itse löytää se vastaus itsestään. Ei ole helppoa ei. Mutta eteenpäin sano mummo lumessa! :)



keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Puuuh!!!

Tänään pyörähti käyntiin suunnitelman mukainen täysnutrauspäivä 3/4. Jep, taas Nutrataan! :D Tarkoitus on vetää pikkunutraus tähän ennen perjantaita jolloin on luvassa "väliaikapunnitus". Mulla on siis eka deadline 18.6 jolloin on yhdet häät (mekon pitää näyttää hyvältä päällä) ja seuraava "oikea" tavoitepäivä on juhannus. Seuraava punnitus tapahtuu siis juhannuksena ja ensimmäinen nyt perjantaina. 

Mutta mikä ei kuulunut suunnitelmaan oli ilmeisesti lapsoselta saatu vatsatauti. Pieni oksensi pari päivää ja oli kuumettakin. Äidillä alkoi sitten tänään tulla toisesta päästä. Ensin ajattelin että varmaan Nutrauspusseista johtuvaa koska minulla tuppaa tulemaan niistä vähän ilmaa vatsaan. Mutta jos parin tunnin aikana käy valhtelematta 15 kertaa vesiripulilla ei se voi olla normaalia. Nyt on paha olo ja heikottaa. Helle + ripuli + Nutraus = en tiedä kuinka hyvä yhdistelmä :D Otin kyllä äsken lapselle ostetun Osmosal- jauheen veteen sekoitettuna. Kauhean makuista litkua, mutta sen pitäisi palauttaa niitä suoloja jne. mitä menettää. Mutta tuntuu, että sen jälkeen paha olo vasta tulikin. :X


Nutrausta oli siis tarkoitus vetää perjantaille asti koska silloin olisi tiedossa risteily mutta saas nähdä mitä sinne lähtemisestä tulee. Vielä tavoitepäivistä; itse koen hyvänä asettaa itselle selkeitä tavoitepäiviä joihin tähtään. On hyvä, että heinäkuussa on tiedossa toisetkin häät niin se voi olla sitten kolmas tavoitepäivä. Ettei mene ihan rokuliksi heinäkuun lomailut. Hyvä tietää, että on kesken lomakautta tuollainen tavoitepäivä; sitä haluaa näyttää hyvältä rakkaiden ystävien hienoissa häissä <3

Jänskättää jo perjantain punnitus! :)

torstai 19. toukokuuta 2016

Hyvä päivä!


Tämä päivä on hyvä päivä! Aurinko paistaa ja viikonloppu on edessä.

Ja kuukautiset, vihdoinkin alkamassa! Hormonitoiminta on siis saatu taas normalisoitua jotenkin. Luin netistä, että jos on vähillä kaloreilla (lue Nutrilett) kroppa ajattelee, että ei tule tarpeeksi energiaa pitää kuukautisia ja siksi jättää ne väliin tai myöhäistää. Jännä vaan ettei näin koskaan aikaisemmin ole tapahtunut. Voihan toki aina olla vaan huonoa tuuria ja sattumaa.

Tämän viikon olen syönyt osanutraten ja fiilis on hyvä!! Olen syönyt mm. näin:

- Aamupala: Nutrilett-pirtelö + kahvi maidolla
- Lounas: kanasalaatti
- Välipala: Atkins endule- patukka 155kcal + omena/banaani
- Päivällinen: Nurtilett kasviskeitto + 2 riisikakkua margariinilla, kinkulla ja juustolla
- Iltapala: Nutrilett-pirtelö + satsuma

Olen jopa alkanut tykkäämään siitä kasviskeitosta ja kinkkujuustoriisikakkujen kanssa se on hyvää!! 

Ja tästä hormonisotkusta huolimatta aion kyllä edelleen johonkin viikkoon taas vetää täysnutrauksen. Mutta täytyy ehkä miettiä se ajoitus. 

maanantai 16. toukokuuta 2016

Putki päällä!

Voisi kuulostaa pahalta jos sanon, että putki on päällä jo toista viikkoa vedän pelkää keittoa! :D

Olin suunnitellut, että viikon vedän täysnutrausta ja sitten katson miltä tuntuu. Noh, tuntuu hyvältä ja helpolta joten päätin jatkaa! Hain Tokmannilta uuden 10-päivän pakkauksen.

Ainoa asia mikä varjostaa mieltä on se, että kuukautisten piti alkaa mutta ei vaan näy eikä kuulu! Koko ajan on olo että alkaa; oli hirveet raivaripäivät, vatsaa turvottaa ja siellä on tuntemuksia. Ei kai tämä nyt VOI johtua tästä Nutraamisesta?! Kuitenkin vasta VIIKKO Nutrattu! Tai kai se voi, mutta ihmettelen syvästi jos johtuu, koska olen ollut elämäni aikana jos ja vaikka millä kitukuureilla useita kuukausia, täyspaastoilla, vaahterasiirappidieeteillä jne. eikä KOSKAAN ne ole vaikuttaneet kuukautiskiertoon!

Huomenna on tosin tentti johon en ole paljoa lukenut ja se stressaa. Ja tietenkin stressaan myös tätä että miksi ne kuukautiste ei ala - niin silloinhan ne ei ainakaan ala. :(

Raskaana minun ei todellakaan pitäisi olla, mutta varmaan joku halpistesti on ostettava sen asian poissulkemiseksi. Kyllä mieli alkaa heti tehdä tepposia ja sitä tulee vainoharhaiseksi. 

Mutta harmittaa kun tämä Nutraus muuten sujuu hyvin. Mutta päätin tosiaan että vedän silti toisen viikon ja katson jos on vain pitkä kierto. Tyhmää on se että en viitsi mennä vaa`alle ennen kuin tämä kuukautisasia selviää, ennen kuin ne siis alkaa. Vaatteista ja peilistä huomaan että paljon on tapahtunut! Harmittaa ettei viitsi vaa`alla asiaa tarkistaa koska jos ne kuukautiset nyt vaan on myöhässä niin siellä on kuitenkin sitä menkkaturvotusta joka vääristäisi tulosta. Odottavan aika on pitkä. 

Muoks. Testi tehty ja on niin  nega kuin vaan saattoi odottaa. Pakko oli mielenrauhan takia tehdä. Ei auta kuin jatkaa odottamista.





keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Viikko jo puolivälissä


Tämä Nutraus sujuu liian helposti. Epäilyttävän helposti. Siis ottaen huomioon että ekat 4 päivää pitäisi olla vaikeimmat. Ei päänsärkyä, ei mitään. 

Myönnän, että aikaisemmin dissasin Nutrilettia ja säälin mielessäni niitä naisia joiden näin vaikka töissä Nutriletteja vetävän. Toki näihin tapauksiin liittyi se että nämä henkilöt eivät sitä painoa koskaan saaneet pudotettua ja se nyt kuitenkin taitaa olla se tavoite ja siitä syystä sääli johtui. En varmaan olisi naureskellut jos olisin nähnyt kuinka he pudottavat kymmeniä kiloja ja vielä pysyvästi. Kyllä mielenkiinnot silloin herää ja säälit loppuu lyhyeen. Mutta nämä ihmiset eivät varmaan ole Nutrausta oikein jaksaneet toteuttaa - viedä loppuun asti ja asteittain siirtyä oikeaan ruokaan.

Mutta nyt siis ymmärrän kun itse näen ja koen tämän eron mitä on Nutraamalla toteuttaa VLCD:tä VERSUS vetää VHH:ta, puhumattakaan kituuttelusta matalilla kaloreilla syöden oikeaa ruokaa.

Tässä Nurtauksessa mulle ei ole tullut niitä ekojen päivien päänsärkyjä, ei heikotusta, silmissä sumenemista. Nyt hellepäivinä kun olen aurinkoa ottanut niin tulee neste ja suolahukasta sellasta heikotusta, mutta se korjaantui eilenkin yhden suolakurkun syömisellä. Summa summarum, se ero minkä huomaan tässä on se, että vaikka vedetään pelkkiä pusseja ja vain 800 kcal edestä niin olo on paljon parempi kuin esim. 1200 kcal dieetillä ruualla toteutettuna. Vaikka kuinka olen tuola 1200-1300 kcal dieetillä syönyt 1/2 kiloa kasviksia päivässä ja muutenkin monipuolisesti niin näköjään näistä pusseista saa paremmin vitamiinit ja ravintoaineet.

Olen myös pannut merkille vireystason. Tällä viikolla ei ole väsyttänyt yhtään. Yöunet ovat 6-7h ja riittävät vallan. Aamulla ei tarvitse juoda niin paljon kahvia. Iltapäivisin normaalisti tuleva väsymys on täysin poissa. Nälkä on ainoastaan ennen välipalapussia koska lounaan ja välipalan väli venyy aina sellaseen 4 tuntiin. Samoin eilen tuli nälkä kun iltapalapussin otto venyi 21.30 asti kun kokosin melkein 3h terassihuonekaluja. Ja onko ketoosi jo päällänsä vai ei? Sitä en kyllä tiedä... raaskisikohan Ketostixejä ostaa apteekista..

maanantai 9. toukokuuta 2016

Hyvällä sykkeellä

Tänään on toinen Nutrauspäivä menossa. So far so good. Mulle eka päivä on yleensä helpoin, sitten toisena ja kolmantena voidaan jo koetella; nälkä saattaa kurnia ja päätä särkeä. Tähän on varauduttu.



Tästä Nutrauksesta sanotaan, että 4 ekaa päivää on pahimmat ja vaativat eniten itsekuria juuri näiden viekkarioireiden takia. Sitten noin 5:nä päivänä pitäisi alkaa ketoosi jo tulemaan. Nälkä katoaa ja energiaa riittää. Itsellä tuli jo eilen illalla energiapuuska ja aloin järjestämään vaatekaappia! Hah, tapahtuu varmaan kerran vuodessa!

Mutta on se jännä että heti kun sen päätöksen laihtumisesta on tehnyt ja on saanut aloitettua, tulee tosi nopeasti sellainen tyytyväisempi olo ja haluaa panostaa itseensä enemmän. Herään henkiin ja eloon kun syömiset sujuu, paino putoaa eikä ole morkkista ruokamätöistä. Tämä tarkoittaa sitä, että jo edellisenä iltana olen järjestänyt seuraana päivän vaatteet kuntoon ja aamulla on ilo miettiä mitä kivaa laittaisi päälle, jaksaa panostaa vaatevalintoihin, meikkiin, kampaukseen ja laittaa korut. Sitten on kiva lähteä töihin ja oma huoliteltu ulkomuoto vaikuttaa mielialaan koko päivän. Sellainen positiivinen pyörä pyörähtää käyntiin - kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kun taas on läskimoodi päällä, inhottaa herätä jokaiseen päivään koska ensimmäinen ajatus joka mieleen tulee on se morkkis kuinka edellinen päivä meni mässätessä herkkuja ja taas joutuu aloittamaan alusta. Turvottaa, vaatteet näyttää kauheelta, naama on järkyttävä pullaposkimössö, nenäkin kuin possun, iho pikku näpyillä epäterveellisestä ruuasta ja niin edelleen. Pakolliset vaatteet ylle ettei alasti lähde ja sen verran meikkiä naamaan että kehtaa mennä ihmisten ilmoilla. 

Mikä kumma siinäkin on ettei voi osata kuin kaksi tapaa syödä: laihdutus tai mättö. Missä harmaan eri sävyt? Mutta tuohon 5:2 dieettiin tutustuttuani tuli mieleen että tarvitseeko edes niitä muita harmaan sävyjä? Siis että jos tähän mennessä se päivittäinen kohtuusyöminen ei ole onnistunut niin miksi kiusata itseään ja aiheuttaa riittämättömyyden ja huonouden tunnetta itselleen sillä ettei osaa syödä kuten kehoitetaan? 

Itselleni kaikista eniten itsekuria vaatii juuri sellainen "joka päivä kohtuudella kaikkea"- syöminen koska siinä kalorimäärät pysyy joka päivä suunnilleen samoissa ja silloin se aiheuttaa sen, että ei saisi MINÄÄN päivänä viikosta lipsua niistä syömisistä koska silloin viikoittaiset kalorit ylittyy. Tästä seuraa välittömästi se, että vaa´assa ei joko tapahdu mitään tai sitten luvut nousee.

Kaikki samat keinot ei käy kaikille. Jos joku keino toimii niin sitten se on hyvä keino. Oli se sitten aamupalan poisjättäminen tai niiden kaikkien 5 aterian syöminen. 

Tuossa 5:2 kirjassa muuten käsiteltiin sitäkin myyttiä, että aineenvaihdunta jotenkin hidastuisi jos ei koko ajan syö 2-3h välein. Se ei pidä paikkaansa. Kun taas se pitää paikkansa, että jos pidemmän aikaa syö laihiskaloreilla, vaikkapa 1300 kcal päivässä niin silloin aineenvaihdunta hidastuu kun kroppa tottuu jatkuvasti samaan kalorimäärään. Se on se säästöliekki kun kroppa mukauttaa kulutusta joka päivä toistuvaan matalaan kalorimäärään. Pätkäpaastossa kroppa ei hidasta aineenvaihduntaa koska paasto ja normaalin syömisen päivät vaihtelevat. Käy ihan minun maalaisjärkeen. 

Nutraus




Miksi nutraus? En tiedä, jotenkin vaan innostuin ja hei, tätä en ole koskaan kokeillut :D Kaikkea pitää kokeilla paitsi omaa anoppia ja kansantansseja. 

Tämä Nutraus tuli kyseeseen siksi että halusin tähän alkuun tällaisen paastostartin - tarkoituksena katkaista makeakierre/sokerikoukku ja nollata suhdetta syömiseen. Viehätti myös helppous - senkus vedät 5 pussia ja muuta ei tarvitse ajatella.

Nyt siis lähtee se pirkuleen 10 kiloa (taas) jotka on hankittu. Jos pystyn ylläpitämään tätä 83 kiloa niin  miksen sitten yhtä hyvin 73 kiloa? Muhun muuten mahtuu ihan tuhottomasti nestettä. Turpoan heti herkuttelusta kuin vesi-ilmapallo. Mulla lähtee tällaisella ekalla starttiviikolla aina se 4 kiloa, nesteitähän ne on. 

Tämän viikon aion Nutrata, mulla on 7 vrk:lle niitä pusseja. Yritän ajatella että viikko menee vaikka päällään seisten, kyllä on pakko yksi viikko kestää! Viikon päästä katson tilanteen: jos tuntuu hyvältä ja on tunne että haluaa jatkaa niin sitten ostetaan lisää pusseja. Jos taas on olo että ei enää ikinä yhtäkään pussia niin sitten jatketaan joka toinen päivä- paastoa. Eli onko se nyt sitte 4:3 dieetti? Mutta siis sama kuin 5:2 mutta joka toinen päivä 500kcal ja joka toinen päivä intuitiivisesti syömistä silloin kun on nälkä ja lopetetaan kun on kylläinen. Tätä jatketaan niin kauan kuin 73 kiloa on saavutettu ja sitten katsotaan tilanne ja fiilikset uudestaan - vieläkö jatketaan vai siirrytäänkö 5:2. 


Oivalluksia?

Vaikka tämä vuosi on ollut tosi vaikea, mulla syttyi viime kuussa yksi lamppu päässä.

Varmaan turhautuneena JÄLLEEN läskeihini ja siihen +10kg ajauduin jostain syystä lukemaan juttuja 5:2 dieetistä.

Katoin sen Michael Mosleyn dokumentin aiheesta ja ostin kirjankin. Niiden myötä tajusin yhden tärkeän asian omasta painokäyrähistoriastani.

Olin noin 25-vuotiaaksi asti hoikka. Toki silloinkin piti laihduttaa vaikka painoin pituuteeni nähden ihannemäärän 63-65kg, mutta kova oli hinku päästä alle 60 kiloiseksi. Mutta pystyin tuolloin tuon kilomäärän pitämään. Olin aikaisemmin vain miettinyt sitä kuinka monta kertaa olen laihduttanut ja piirtänyt oikein aikajanankin siitä miten paino on seilannut ylös ja alas viimeisen 15 vuoden aikan. 

Tuon dokumentin ja kirjan takia aloin miettimään tarkemmin sitä miten sitten oikeastaan sain painoni silloin pidettyä noissa alle 70 kilon lukemissa ja mitä sitten tapahtui. Taisin luvata etten laita kuvia, mutta tein kuitenkin uudestaan hienon havainnollistavan eli sekavan aikajanan jossa menee vuodet, ikä, tapahtumat ja paino. Sitten korostin punaisella nämä huomion paikat.



Aloin ekan kerran lihomaan kunnolla vuonna 2009-2010 ja tuossa lyhyessä ajassa paino nousi tosi paljon. Muistan kuinka järkytyin kun 2010 muutimme uudelle paikkakunnalle ja aloitin uudessa työssä. Hyppäsin silloin vaa´alle enkä ollut koskaan painanut niin paljon, 82kg! Olin aivan shokissa miten paino voi alkaa 8-numeroisella luvulla :D Jep jep... Sitten aloin miettimään miten sain sen painon silloin opiskeluaikoina ja ennen sitä pysymään siellä 63kilon tienoolla, miten silloin söin? Silloin mulla välähti että olin tiedostamattani tuolloin syönyt Fasting- tyylillä eli 5:2 dieetin tyyppisesti. Eli viikolla kituuttelin, ikinä en syönyt aamiaista koska ei ole nälkä aamuisin ja saatoin helposti paastoilla pitkälle päivään ja syödä sitten jotain iltasella. Viikonloput taas meni nuorena juhliessa ja muutenkin vapaammalla syömisellä. Muistan kuinka farkut aina maanantaisin vähän puristi viikonlopun jäljiltä mutta jo perjantaina olivat löysät. Tämä oli minulle täysin luontainen tapa hallita painoa ja silti mahdollistaa kaikki "sosiaalinen elämä" syömisineen ja juomisineen. En muista että mikään olisi ollut kiellettyä. ENKÄ LASKENUT KALOREITA!

Sitten opiskelujen jälkeen aloitin heti kokopäivätyöt ja tuolloin jokin muuttui. Muistan että yritin tuolloinkin vedellä tutuksi tulleella kaavalla ei aamiaista eikä ehkä lounastakaan, mutta kuvaan astui sosiaalinen paine - mukava työpaikka ja kivat työkaverit - sellainen yhteisöllisyys jossa työkaverit alkoi pyydellä lounaalle ja ihmettelivät jos en lähtenyt. Siinä oli sitten vähän pakko alkaa käydä syömässä. Samoihin aikoihin lopetin myös e-pilleireiden käytön joita olin syönyt 10 vuotta. Tiedäppä häntä oliko sillä mitään vaikutusta. 

Joka tapauksessa, mulla ei ole koskaan toiminut se että "jos syöt aamiaisen ja kunnon lounaan niin et sorru ahmimaan". Minä sorrun, tai syön ihan yhtä paljon tai jopa enemmän jos syön jokaisen aterian. Nälkä kasvaa syödessä - voisi päteä tähän kohtaan. Aloin siis syömään "yleisterveellisesti" aamiaisen ja lounaan koska mulle oli aina toitotettu että "lihavat jättää aterioita väliin ja lihavat ei syö aamupalaa". Ja jossain noissa vuosissa kadotin sen intuitiivisen syömisen - luonnollisen paastoamisen ja syömisen tasapainottelun.  

Tuo raskaus onkin sitten ihan oma lukunsa - silloin annoin vaan luvan mennä - 9kk ruokaa ja herkkuja kuin viimeistä päivää ja valehtelin itselleni painon olevan a) turvotusta b) vauvasta johtuvaa c) kaikki lähtee imettämällä. Mikään näistä ei ollut totta; a) turvotusta ei ollut, se tuli vasta synnytyksen jälkeen sairaalassa, b)oikeaa raskaudesta johtuvaa painonnousua tuli se noin 12kg joka lähtikin tekemättä mitään pois 2kk synnytyksestä. Keräsin raskaana siis 30kg josta läskiä 20kg. Painoin ennen synnytystä 105kg ja c) maitoa ei tullut joten ei lähtenyt imettämällä :D

Viime vuonna kun aloin tosissani pudottamaan noita 20 läskikiloa, oikein opettelemalla opettelin syömisen 5 kertaa päivässä. Siinä on sellainen lopputulos, että kun opettelee syömään tiettyyn aikaan koska "PITÄÄ" syödä vaikkei ole nälkä, niin sitten se nälkä tosiaan on 2h välein! Siinä opettaa kropalle että ruokaa tulee koko ajan ettei mukamas joku aineenvaihdunta hidastu. Pätkäpaaston on sen sijaan todettu pidentävän elinikää - se on luontainen tapa kun joskus ruokaa on ja joskus taas ei - pitää metsästää ja keräillä. Rasvanpoltto on tehokkaimmillaan kun paastoa on kestänyt 16-18h. Vatsalaukku pienenee kun välillä paastotaan jolloin täysi olo tulee pienemmällä ruokamäärällä. Ja VOILA! Painoa on helppo hallita!

Nyt olen päättänyt palailla juurilleni. Olen yrittänyt jo pariin otteeseen aloittaa mutta koko ajan on ollut häiriötekijöitä kuten vappu ja äitienpäivä - vieraita, kakkuja ja herkkuja. Nyt mitään häiritsevää ei ole näköpiirissä joten tästä lähtee STARTTI joka toteutetaan NUTRAAMALLA!

Rakas päiväkirja...

Aloitan uuden blogin, haluan kääntää uuden lehden. Pidin viime vuoden blogia mutta poistin sen. Poistin koska en kehdannut enää kirjoittaa samaan blogiin. Koen ehkä epäonnistuneeni painonpudotuksen saralla. 

Ehkä näin miltä touhu vaikutti ulkopuolisen silmin enkä halua sitä itse katsella? Viime vuonna pudotin painoa kevään aikana 20 kiloa, sitten jojoilin koko loppuvuoden +/- 10kg. Ja tämä alkuvuosi on ollut niin perkeleen vaikea. Edelleen siis se + 10kg on edellisvuoden saldon jäädessä - 10kg. Kai sitten siitäkin pitäisi olla iloinen ettei ole kaikki tullut takas.

Tämä on nyt vaan tällainen ostikon mukainen - päiväkirjablogi. Ei kuvia eikä mitään yritystäkään tehdä mitään hienoa blogia, kunhan höpisen. Ei ressiä - ei mielikuvia jostain hienosta fitnesselämästä ja hyvin menee aina - tyyppisesti. 

Statsit: Ikä 32v. Pituus 173cm. Paino: ylimmillään 94kg, nyt 84kg, tavoite 73kg.

Ja tästä taas lähtee, laihdutus VOL. 1924789+1381´08

Seuraavaksi siitä miten.