tiistai 7. kesäkuuta 2016

Taas mennään!


Niinpä, siinäpä se taas on; lounas. Kävi niin, että jo lauantaina lähti herkuttelumopo keulimaan, mutta äkkilaskemalta kalorit taisi kuitenkin tuolloin pysyä about kulutuksen tasolla. Mutta sunnuntai. Voi sunnuntai. Munkki, suklaalevy, rahka, suklaakeksipaketti, jäätelöä, tonnikalapastaa, ribsejä... Jep, ei näin. 

Homma lähti siten liikenteeseen että lauantain syömisten jälkeen olin sunnuntaiaamuna a) törkeen väsynyt ja b) hirvee nälkä = joten söin väsymykseen ja edellisen päivän vatsalaukun venymisen vuoksi nälkään. Tästä taas viisastuneena totesin että sen herkuttelupäivän pitäisi aina olla sunnuntai! Ei perjantai eikä lauantai vaan sunnuntai. Koska seuraava päivä on maanantai ja kaikista helpoin päivä olla syömättä. 

Joten päätin jo siinä vähän pakon sanelemana että Nutrausviikko voisi olla paikallaan. Tässäpä sitä sitten mennään. Vähän tiukkaa tekee, mutta ehkä se tästä helpottaa. Mun on todennäköisesti suunnitelmasta poiketen otettava punnituspäivä sunnuntaille tai maanantaille jotta jaksan vetää tän viikon. Tarvitsen jonkun motivaattorin ja porkkanan. Vaa´an jolle olla tilivelvollinen viikon puristuksen jälkeen.  


4 kommenttia:

  1. Onko sulla jokin poppakonsti, jolla vältät kiusauksen käydä vaa'alla? Mun pitäisi nyt päästä eroon joka aamuisesta punnitsemisesta ja siirtyä viikkopunnituksesta pois. Sinäkin sen sanoit, ettei ole järkeä muutamia satoja grammoja merkata ylös, minäkin tulin samaan tulokseen. Tänään kävin vaa'alla ja seuraavan kerran menisin vasta 30.6. Olisiko sinulla antaa jotain vinkkejä vaa'an välttelemiseen? Miten itse selviät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, salaisuus on se masennus joka vaa'alla hyppimisestä tulee jos paino ei olekaan laskenut ja se riski että jos onkin noussut paino niin sorrun ahmimaan. Elän mielummin siinä illuusiossa että paino koko ajan laskee ja menen vaa'alle vasta kun se on "turvallista" eikä tulisi pettymyksiä. Mutta tämä ongelma on tavallaan päinvastainen eli mun pitäisi nimenomaan opetella painonhallintavaiheessa se säännöllinen päivittäinen, vähintään viikoittainen vaa'alla käynti jotta painon saisi pidetyttyä poissa. Muutoin alan välittömästi huijaamaan itseäni.

      Poista
    2. Hyvä näkökulma! Voisinkin teipata vaakaan lapun, jossa lukee: "Oletko valmis pettymään?" Kun sitähän se useimmiten vaa'alla on. Jotta paino putoaa terveellisesti, viikkopudotusten pitää olla suht pieniä. Silloin ei voi onnesta hihkua joka aamu. Nyt jatkossa minulla paino putoaa max kilon viikossa ja välillä se voi jämähtää paikoilleen viikkokausiksi, joten ihan hölmöä rääkätä itseään vaa'alla. Kerran tai kaksi kuukaudessa voisi olla kohtuullinen punnitsemistahti. Tasapainoiluvaiheessa seurantaa varmasti tarvitaan tiheämmin. Minullakin se on tapa, että ryhdyn karttelemaan vaakaa ja huijaamaan itseäni. Sun täytyy kirjata paino viikoittain tänne, niin huomauttelen heti, jos sitä ei ala näkymään :)

      Poista
    3. Juuri näin! 2-4 viikon välein. Mutta ylläpitovaiheeseen on vielä matkaa. :)

      Poista