Mikä keväällä meni pieleen?

Aloin miettimään, että mitä tämän vuoden puolella tapahtui kun se paino taas lähti kipuamaan. Vaikkei se enää tapahtunutta muuksi muuta niin silti on ihan hyvä jälkeenpäin analysoida tapahtunutta - jos siitä vaikka oppisi jotain vastaisuuden varalle.

Jouluna olin 73kg ja vielä vuoden vaihtuessa tammikuussa puhelimestani löytyy kuvia kun olen työpaikan salilla aamulla polttelemassa joulukiloja juoksumatolla. Tein silloin kovasti suunnitelmia että kevään aikana pudotan ne "vikat kilot" ja osallistun johonkin juoksutapahtumaan. Vuosi lähti siis hyvin liikkeelle... ainakin melkein. Paitsi, että olin ennen joulua tehnyt päätöksen että jouluherkkuja saa syödä vain jouluaatosta 27.päivä sunnuntaille. Noh, jotenkin se venyi uuden vuoden aattoon jonka piti olla ihan takaraja. Ja siitä jotenkin loppiaiseen. En enää muista miten homma tarkalleen meni, mutta sen muistan että se joulu venähti. Ja että se harmitti! Mutta tammikuussa oli kuitenkin yritystä paluuseen.

Helmikuussa tapahtui muutos. Työpisteeni muuttui ja menetin toimiston kuntosalimahdollisuuden. Nykyiseen elämäntilanteeseeni se oli ainut sopiva mahdollisuus käydä salilla. Ja ilmainen. 

Aloin laskea että kuntosalijäsenyydelle, kun en kuitenkaan siellä alkaisi 5 krt/ viikossa juoksemaan, tulee niin paljon hintaa, ettei se käy. Joku 20-30e olisi juuri sellainen minkä vielä raaskisin, mutta ei 70e. Työpäiväni alkaa klo 7.00 ja ainoa mahdollinen aika salille on ennen sitä. Moni sali avautuu aikaisintaan klo 6 että siinä ei paljoa aikaa jää. Töistä joudun suoraan hakemaan lapsen ja sitten olen hänen kanssaan kotona kiinni sinne klo 19-19.30 kun mies tulee töistä. Enkä tosiaan ala viemään pientä lasta hoidosta hoitoon jotta itse pääsisin salille. Eri asia sitten kun hän on vanhempi ja hänellä on jokin oma harrastus. Meidän lähellä ei ole saleja jotka olisivat myöhään auki eikä minulla ole autoa. Busseilla saleille kotoa on vähintään 30min ja voin kertoa että tuollaiseen rumbaan en ala kun pedissä pitäsi olla jo 22 aikaan että jaksaa seuraavana aamuna herätä. Eikä miestä näkisi koskaan. Tiedän itseni ja jos joku homma menee noin vaikeaksi ei sillä ole tulevaisuutta - jonkin aikaa jaksaa mitä vaan, sitten tulee päätepiste.

Noh, pieni sivujuonne oli tuo. Se oli siis yksi muutos mikä tapahtui. Sitten toinen asia oli miehen yrityksen huono taloudellinen tilanne koko kevään - mies oli kuin perseeseen ammuttu karhu ja tämä jännite purkautui huhtikuussa isona riitana. Ja me ei riidellä koskaan. Tällaiset jännitteet - stressit, tajuaa vasta jälkeenpäin kun tilanne tuon jälkeen on muuttunut. Riita puhdisti ilmaa ja toi puhumattomat asiat esiin. Nyttemmin ilmapiiri on taas hyvä ja voipi olla että tällaisilla asioilla on tiedostamatta ollut vaikutus myös omiin syömisiin. Onhan sitä itsekin ollut vähän alakuloinen.

Minulla oli keväällä myös töissä eräänlaisia stressinpaikkoja jotka hellittivät huhtikuussa. Lisäksi minulla oli opiskeluiden puolesta stressi siitä yhdestä tentistä johon olin lukenut monta kuukautta ja jonka sitten suoritin toukokuussa hyvällä arvosanalla. Se laukaisi yhden stressin.

En sitten pudottanut alkuvuodesta niitä vikoja kiloja enkä osallistunut mihinkään juoksutapahtumaan vaan paino nousi 84kg.

Tällaisia asioita on siis keväällä ollut taustalla ja ehkäpä niistä johtuen se oman painonhallinta taas painui taka-alalle. Jotain kait viime vuodesta on kuitenkin jäänyt takaraivoon kun en antanut painon kivuta takaisin 93 kiloon vaan tajusin jarruttaa ja äkkiä.