Noron runteleman painopäivitys

Huomenia. Sairasloma jatkuu. Olo on edelleen heikko ja päätä särkee. Eilen sain kuitenkin jo syödyksi jotain. Saisi nyt jo tämän päivän jälkeen riittää. 

No kaikkia varmaan kiinnostaa se paino.. lähtöpainohan mulla pyöri 3-4 viikkoa sitten siellä 83-84kg. Paino oli tänään 77,4kg. Toivoin painon olevan jo 76kg hah! :D Noh, sellanen 6,5kg pudotusta kuitenkin ja kyllähän sen huomaankin peilistä ja vaatteista. Onhan toi aika kova pudotus 3 viikolle, että ei toisaalta ihme että vähän kuukautisetkin sekosi. 

Osanutrauksella varmaan jatkan kunhan tästä vatsataudista päästään. Nyt jo itse asiassa vetäsin aamulla taas suklaapirtelön, maistui suolaiselta :D 

Tuossa kuumehouruissani mietin Ruususen uni blogin "Voimauttava omakuva"- postauksen siivittämänä sitä kuinka kuinka lihavan ihmisen minäkuvaan vain tottuu. Onkin paha mitä pidempään on ylipainoinen koska silloin unohtuu se millaista oli olla hoikka. Ja mikä haitallisinta, sitä omaksuu niin kovasti sen, että "olen aina pullukka, en ikinä laihdu". Silloin myös alkaa hyväksyä sen ettei minusta koskaan hoikkaa tule. Tämähän ei pidä paikkaansa! Mietin, että miksi minäkin en nyt vaan voisi päättää että omaksun taas sen hoikan ihmisen minäkuvan. Ja ajattelin tätä myös sitä kautta miten muut minut näkevät. Haluan päättää, että olen hoikka - sitten pudotan sen painon ja pidän sen poissa. Haluan että olen se ihminen jota muut kuvailevat "se hoikka ja pitkä" ja että ihmisillä on mielikuva minusta "sehän on aina hoikka ja hyvässä kunnossa". Näin minua aikaisemmin kuvailtiin mutta tuskin enää sen jälkeen kun paino kipusi 93 kiloon :( 

Kyllä lämmitti mieltä kun näin viime viikolla työpaikan toisen toimipisteen työkavereita; vaihdoin pistettä helmikuussa ja tämä alkuvuosi oli juuri se aika kun keräsin painoa takaisin. Työkaveri totesi heti että "oot pysyny hyvässä kunnossa, taidat mennä pienemmäksi koko ajan". En alkanut siinä sitten sanomaan, että lihoin tässä välissä kun ei nähty, koska tämä on juuri se kuva minkä haluan antaa! Ja siis haluan, että se kuva on totta tietenkin! He näkivät viime vuoden aikana kovan painonpudotukseni, tässä oli pikku notkahdus joo, mutta haluan näyttää että pidän tämän hyvän kuntoni!

Telkkarissa loppui juuri Studio 55. Voi herranen aika tuota Rakel Lingelliä kun hän on kaiken melkein lihonut takaisin mitä pudotti. Tosi sääli. Uskon itse siihen 2-3 vuoden sääntöön, että sen aikaa pitäisi katsoa saako painon pidettyä poissa - ettei nuolaisisi ennen kuin tipahtaa. Kauhealla tohinalla ja hypellä joka paikassa hehkutettiin hänen painonpudotustaan, tehtiin kirjat ja kaikki. Kiireellä varmaan rahat pois. Tuskinpa enää myy "Raksun remppa". Anteeksi vaan kovat sanani. Eipä näyttänyt karppaus olevan hänelle avain onneen, turha myöskään selitellä polvileikkauksia, ettei ole päässyt liikkumaan koska ruokavalio on se tärkein jolla saa kilot pidettyä pois vaikkei liikkuisi yhtään, varsinkin VHH:lla.

Noh, mutta kaikilla meillä on nämä omat taistelumme käytävänä. Jokaisen täytyy itse löytää se vastaus itsestään. Ei ole helppoa ei. Mutta eteenpäin sano mummo lumessa! :)

Puuuh!!!

Tänään pyörähti käyntiin suunnitelman mukainen täysnutrauspäivä 3/4. Jep, taas Nutrataan! :D Tarkoitus on vetää pikkunutraus tähän ennen perjantaita jolloin on luvassa "väliaikapunnitus". Mulla on siis eka deadline 18.6 jolloin on yhdet häät (mekon pitää näyttää hyvältä päällä) ja seuraava "oikea" tavoitepäivä on juhannus. Seuraava punnitus tapahtuu siis juhannuksena ja ensimmäinen nyt perjantaina. 

Mutta mikä ei kuulunut suunnitelmaan oli ilmeisesti lapsoselta saatu vatsatauti. Pieni oksensi pari päivää ja oli kuumettakin. Äidillä alkoi sitten tänään tulla toisesta päästä. Ensin ajattelin että varmaan Nutrauspusseista johtuvaa koska minulla tuppaa tulemaan niistä vähän ilmaa vatsaan. Mutta jos parin tunnin aikana käy valhtelematta 15 kertaa vesiripulilla ei se voi olla normaalia. Nyt on paha olo ja heikottaa. Helle + ripuli + Nutraus = en tiedä kuinka hyvä yhdistelmä :D Otin kyllä äsken lapselle ostetun Osmosal- jauheen veteen sekoitettuna. Kauhean makuista litkua, mutta sen pitäisi palauttaa niitä suoloja jne. mitä menettää. Mutta tuntuu, että sen jälkeen paha olo vasta tulikin. :X

Nutrausta oli siis tarkoitus vetää perjantaille asti koska silloin olisi tiedossa risteily mutta saas nähdä mitä sinne lähtemisestä tulee. Vielä tavoitepäivistä; itse koen hyvänä asettaa itselle selkeitä tavoitepäiviä joihin tähtään. On hyvä, että heinäkuussa on tiedossa toisetkin häät niin se voi olla sitten kolmas tavoitepäivä. Ettei mene ihan rokuliksi heinäkuun lomailut. Hyvä tietää, että on kesken lomakautta tuollainen tavoitepäivä; sitä haluaa näyttää hyvältä rakkaiden ystävien hienoissa häissä <3

Jänskättää jo perjantain punnitus! :)

Hyvä päivä!

Tämä päivä on hyvä päivä! Aurinko paistaa ja viikonloppu on edessä.

Ja kuukautiset, vihdoinkin alkamassa! Hormonitoiminta on siis saatu taas normalisoitua jotenkin. Luin netistä, että jos on vähillä kaloreilla (lue Nutrilett) kroppa ajattelee, että ei tule tarpeeksi energiaa pitää kuukautisia ja siksi jättää ne väliin tai myöhäistää. Jännä vaan ettei näin koskaan aikaisemmin ole tapahtunut. Voihan toki aina olla vaan huonoa tuuria ja sattumaa.

Tämän viikon olen syönyt osanutraten ja fiilis on hyvä!! Olen syönyt mm. näin:

- Aamupala: Nutrilett-pirtelö + kahvi maidolla
- Lounas: kanasalaatti
- Välipala: Atkins endule- patukka 155kcal + omena/banaani
- Päivällinen: Nurtilett kasviskeitto + 2 riisikakkua margariinilla, kinkulla ja juustolla
- Iltapala: Nutrilett-pirtelö + satsuma

Olen jopa alkanut tykkäämään siitä kasviskeitosta ja kinkkujuustoriisikakkujen kanssa se on hyvää!! 

Ja tästä hormonisotkusta huolimatta aion kyllä edelleen johonkin viikkoon taas vetää täysnutrauksen. Mutta täytyy ehkä miettiä se ajoitus. 

Putki päällä!

Voisi kuulostaa pahalta jos sanon, että putki on päällä jo toista viikkoa vedän pelkää keittoa! :D

Olin suunnitellut, että viikon vedän täysnutrausta ja sitten katson miltä tuntuu. Noh, tuntuu hyvältä ja helpolta joten päätin jatkaa! Hain Tokmannilta uuden 10-päivän pakkauksen.

Ainoa asia mikä varjostaa mieltä on se, että kuukautisten piti alkaa mutta ei vaan näy eikä kuulu! Koko ajan on olo että alkaa; oli hirveet raivaripäivät, vatsaa turvottaa ja siellä on tuntemuksia. Ei kai tämä nyt VOI johtua tästä Nutraamisesta?! Kuitenkin vasta VIIKKO Nutrattu! Tai kai se voi, mutta ihmettelen syvästi jos johtuu, koska olen ollut elämäni aikana jos ja vaikka millä kitukuureilla useita kuukausia, täyspaastoilla, vaahterasiirappidieeteillä jne. eikä KOSKAAN ne ole vaikuttaneet kuukautiskiertoon!

Huomenna on tosin tentti johon en ole paljoa lukenut ja se stressaa. Ja tietenkin stressaan myös tätä että miksi ne kuukautiste ei ala - niin silloinhan ne ei ainakaan ala. :(

Raskaana minun ei todellakaan pitäisi olla, mutta varmaan joku halpistesti on ostettava sen asian poissulkemiseksi. Kyllä mieli alkaa heti tehdä tepposia ja sitä tulee vainoharhaiseksi. 

Mutta harmittaa kun tämä Nutraus muuten sujuu hyvin. Mutta päätin tosiaan että vedän silti toisen viikon ja katson jos on vain pitkä kierto. Tyhmää on se että en viitsi mennä vaa`alle ennen kuin tämä kuukautisasia selviää, ennen kuin ne siis alkaa. Vaatteista ja peilistä huomaan että paljon on tapahtunut! Harmittaa ettei viitsi vaa`alla asiaa tarkistaa koska jos ne kuukautiset nyt vaan on myöhässä niin siellä on kuitenkin sitä menkkaturvotusta joka vääristäisi tulosta. Odottavan aika on pitkä. 

Muoks. Testi tehty ja on niin  nega kuin vaan saattoi odottaa. Pakko oli mielenrauhan takia tehdä. Ei auta kuin jatkaa odottamista.

Viikko jo puolivälissä

Tämä Nutraus sujuu liian helposti. Epäilyttävän helposti. Siis ottaen huomioon että ekat 4 päivää pitäisi olla vaikeimmat. Ei päänsärkyä, ei mitään. 

Myönnän, että aikaisemmin dissasin Nutrilettia ja säälin mielessäni niitä naisia joiden näin vaikka töissä Nutriletteja vetävän. Toki näihin tapauksiin liittyi se että nämä henkilöt eivät sitä painoa koskaan saaneet pudotettua ja se nyt kuitenkin taitaa olla se tavoite ja siitä syystä sääli johtui. En varmaan olisi naureskellut jos olisin nähnyt kuinka he pudottavat kymmeniä kiloja ja vielä pysyvästi. Kyllä mielenkiinnot silloin herää ja säälit loppuu lyhyeen. Mutta nämä ihmiset eivät varmaan ole Nutrausta oikein jaksaneet toteuttaa - viedä loppuun asti ja asteittain siirtyä oikeaan ruokaan.

Mutta nyt siis ymmärrän kun itse näen ja koen tämän eron mitä on Nutraamalla toteuttaa VLCD:tä VERSUS vetää VHH:ta, puhumattakaan kituuttelusta matalilla kaloreilla syöden oikeaa ruokaa.

Tässä Nurtauksessa mulle ei ole tullut niitä ekojen päivien päänsärkyjä, ei heikotusta, silmissä sumenemista. Nyt hellepäivinä kun olen aurinkoa ottanut niin tulee neste ja suolahukasta sellasta heikotusta, mutta se korjaantui eilenkin yhden suolakurkun syömisellä. Summa summarum, se ero minkä huomaan tässä on se, että vaikka vedetään pelkkiä pusseja ja vain 800 kcal edestä niin olo on paljon parempi kuin esim. 1200 kcal dieetillä ruualla toteutettuna. Vaikka kuinka olen tuola 1200-1300 kcal dieetillä syönyt 1/2 kiloa kasviksia päivässä ja muutenkin monipuolisesti niin näköjään näistä pusseista saa paremmin vitamiinit ja ravintoaineet.

Olen myös pannut merkille vireystason. Tällä viikolla ei ole väsyttänyt yhtään. Yöunet ovat 6-7h ja riittävät vallan. Aamulla ei tarvitse juoda niin paljon kahvia. Iltapäivisin normaalisti tuleva väsymys on täysin poissa. Nälkä on ainoastaan ennen välipalapussia koska lounaan ja välipalan väli venyy aina sellaseen 4 tuntiin. Samoin eilen tuli nälkä kun iltapalapussin otto venyi 21.30 asti kun kokosin melkein 3h terassihuonekaluja. Ja onko ketoosi jo päällänsä vai ei? Sitä en kyllä tiedä... raaskisikohan Ketostixejä ostaa apteekista..

Hyvällä sykkeellä

Tänään on toinen Nutrauspäivä menossa. So far so good. Mulle eka päivä on yleensä helpoin, sitten toisena ja kolmantena voidaan jo koetella; nälkä saattaa kurnia ja päätä särkeä. Tähän on varauduttu.

Tästä Nutrauksesta sanotaan, että 4 ekaa päivää on pahimmat ja vaativat eniten itsekuria juuri näiden viekkarioireiden takia. Sitten noin 5:nä päivänä pitäisi alkaa ketoosi jo tulemaan. Nälkä katoaa ja energiaa riittää. Itsellä tuli jo eilen illalla energiapuuska ja aloin järjestämään vaatekaappia! Hah, tapahtuu varmaan kerran vuodessa!

Mutta on se jännä että heti kun sen päätöksen laihtumisesta on tehnyt ja on saanut aloitettua, tulee tosi nopeasti sellainen tyytyväisempi olo ja haluaa panostaa itseensä enemmän. Herään henkiin ja eloon kun syömiset sujuu, paino putoaa eikä ole morkkista ruokamätöistä. Tämä tarkoittaa sitä, että jo edellisenä iltana olen järjestänyt seuraana päivän vaatteet kuntoon ja aamulla on ilo miettiä mitä kivaa laittaisi päälle, jaksaa panostaa vaatevalintoihin, meikkiin, kampaukseen ja laittaa korut. Sitten on kiva lähteä töihin ja oma huoliteltu ulkomuoto vaikuttaa mielialaan koko päivän. Sellainen positiivinen pyörä pyörähtää käyntiin - kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kun taas on läskimoodi päällä, inhottaa herätä jokaiseen päivään koska ensimmäinen ajatus joka mieleen tulee on se morkkis kuinka edellinen päivä meni mässätessä herkkuja ja taas joutuu aloittamaan alusta. Turvottaa, vaatteet näyttää kauheelta, naama on järkyttävä pullaposkimössö, nenäkin kuin possun, iho pikku näpyillä epäterveellisestä ruuasta ja niin edelleen. Pakolliset vaatteet ylle ettei alasti lähde ja sen verran meikkiä naamaan että kehtaa mennä ihmisten ilmoilla. 

Mikä kumma siinäkin on ettei voi osata kuin kaksi tapaa syödä: laihdutus tai mättö. Missä harmaan eri sävyt? Mutta tuohon 5:2 dieettiin tutustuttuani tuli mieleen että tarvitseeko edes niitä muita harmaan sävyjä? Siis että jos tähän mennessä se päivittäinen kohtuusyöminen ei ole onnistunut niin miksi kiusata itseään ja aiheuttaa riittämättömyyden ja huonouden tunnetta itselleen sillä ettei osaa syödä kuten kehoitetaan? 

Itselleni kaikista eniten itsekuria vaatii juuri sellainen "joka päivä kohtuudella kaikkea"- syöminen koska siinä kalorimäärät pysyy joka päivä suunnilleen samoissa ja silloin se aiheuttaa sen, että ei saisi MINÄÄN päivänä viikosta lipsua niistä syömisistä koska silloin viikoittaiset kalorit ylittyy. Tästä seuraa välittömästi se, että vaa´assa ei joko tapahdu mitään tai sitten luvut nousee.

Kaikki samat keinot ei käy kaikille. Jos joku keino toimii niin sitten se on hyvä keino. Oli se sitten aamupalan poisjättäminen tai niiden kaikkien 5 aterian syöminen. 

Tuossa 5:2 kirjassa muuten käsiteltiin sitäkin myyttiä, että aineenvaihdunta jotenkin hidastuisi jos ei koko ajan syö 2-3h välein. Se ei pidä paikkaansa. Kun taas se pitää paikkansa, että jos pidemmän aikaa syö laihiskaloreilla, vaikkapa 1300 kcal päivässä niin silloin aineenvaihdunta hidastuu kun kroppa tottuu jatkuvasti samaan kalorimäärään. Se on se säästöliekki kun kroppa mukauttaa kulutusta joka päivä toistuvaan matalaan kalorimäärään. Pätkäpaastossa kroppa ei hidasta aineenvaihduntaa koska paasto ja normaalin syömisen päivät vaihtelevat. Käy ihan minun maalaisjärkeen. 

Nutraus

Miksi nutraus? En tiedä, jotenkin vaan innostuin ja hei, tätä en ole koskaan kokeillut :D Kaikkea pitää kokeilla paitsi omaa anoppia ja kansantansseja. 

Tämä Nutraus tuli kyseeseen siksi että halusin tähän alkuun tällaisen paastostartin - tarkoituksena katkaista makeakierre/sokerikoukku ja nollata suhdetta syömiseen. Viehätti myös helppous - senkus vedät 5 pussia ja muuta ei tarvitse ajatella.

Nyt siis lähtee se pirkuleen 10 kiloa (taas) jotka on hankittu. Jos pystyn ylläpitämään tätä 83 kiloa niin  miksen sitten yhtä hyvin 73 kiloa? Muhun muuten mahtuu ihan tuhottomasti nestettä. Turpoan heti herkuttelusta kuin vesi-ilmapallo. Mulla lähtee tällaisella ekalla starttiviikolla aina se 4 kiloa, nesteitähän ne on. 

Tämän viikon aion Nutrata, mulla on 7 vrk:lle niitä pusseja. Yritän ajatella että viikko menee vaikka päällään seisten, kyllä on pakko yksi viikko kestää! Viikon päästä katson tilanteen: jos tuntuu hyvältä ja on tunne että haluaa jatkaa niin sitten ostetaan lisää pusseja. Jos taas on olo että ei enää ikinä yhtäkään pussia niin sitten jatketaan joka toinen päivä- paastoa. Eli onko se nyt sitte 4:3 dieetti? Mutta siis sama kuin 5:2 mutta joka toinen päivä 500kcal ja joka toinen päivä intuitiivisesti syömistä silloin kun on nälkä ja lopetetaan kun on kylläinen. Tätä jatketaan niin kauan kuin 73 kiloa on saavutettu ja sitten katsotaan tilanne ja fiilikset uudestaan - vieläkö jatketaan vai siirrytäänkö 5:2. 

Oivalluksia?

Vaikka tämä vuosi on ollut tosi vaikea, mulla syttyi viime kuussa yksi lamppu päässä.

Varmaan turhautuneena JÄLLEEN läskeihini ja siihen +10kg ajauduin jostain syystä lukemaan juttuja 5:2 dieetistä.

Katoin sen Michael Mosleyn dokumentin aiheesta ja ostin kirjankin. Niiden myötä tajusin yhden tärkeän asian omasta painokäyrähistoriastani.

Olin noin 25-vuotiaaksi asti hoikka. Toki silloinkin piti laihduttaa vaikka painoin pituuteeni nähden ihannemäärän 63-65kg, mutta kova oli hinku päästä alle 60 kiloiseksi. Mutta pystyin tuolloin tuon kilomäärän pitämään. Olin aikaisemmin vain miettinyt sitä kuinka monta kertaa olen laihduttanut ja piirtänyt oikein aikajanankin siitä miten paino on seilannut ylös ja alas viimeisen 15 vuoden aikan. 

Tuon dokumentin ja kirjan takia aloin miettimään tarkemmin sitä miten sitten oikeastaan sain painoni silloin pidettyä noissa alle 70 kilon lukemissa ja mitä sitten tapahtui. Taisin luvata etten laita kuvia, mutta tein kuitenkin uudestaan hienon havainnollistavan eli sekavan aikajanan jossa menee vuodet, ikä, tapahtumat ja paino. Sitten korostin punaisella nämä huomion paikat.

Aloin ekan kerran lihomaan kunnolla vuonna 2009-2010 ja tuossa lyhyessä ajassa paino nousi tosi paljon. Muistan kuinka järkytyin kun 2010 muutimme uudelle paikkakunnalle ja aloitin uudessa työssä. Hyppäsin silloin vaa´alle enkä ollut koskaan painanut niin paljon, 82kg! Olin aivan shokissa miten paino voi alkaa 8-numeroisella luvulla :D Jep jep... Sitten aloin miettimään miten sain sen painon silloin opiskeluaikoina ja ennen sitä pysymään siellä 63kilon tienoolla, miten silloin söin? Silloin mulla välähti että olin tiedostamattani tuolloin syönyt Fasting- tyylillä eli 5:2 dieetin tyyppisesti. Eli viikolla kituuttelin, ikinä en syönyt aamiaista koska ei ole nälkä aamuisin ja saatoin helposti paastoilla pitkälle päivään ja syödä sitten jotain iltasella. Viikonloput taas meni nuorena juhliessa ja muutenkin vapaammalla syömisellä. Muistan kuinka farkut aina maanantaisin vähän puristi viikonlopun jäljiltä mutta jo perjantaina olivat löysät. Tämä oli minulle täysin luontainen tapa hallita painoa ja silti mahdollistaa kaikki "sosiaalinen elämä" syömisineen ja juomisineen. En muista että mikään olisi ollut kiellettyä. ENKÄ LASKENUT KALOREITA!

Sitten opiskelujen jälkeen aloitin heti kokopäivätyöt ja tuolloin jokin muuttui. Muistan että yritin tuolloinkin vedellä tutuksi tulleella kaavalla ei aamiaista eikä ehkä lounastakaan, mutta kuvaan astui sosiaalinen paine - mukava työpaikka ja kivat työkaverit - sellainen yhteisöllisyys jossa työkaverit alkoi pyydellä lounaalle ja ihmettelivät jos en lähtenyt. Siinä oli sitten vähän pakko alkaa käydä syömässä. Samoihin aikoihin lopetin myös e-pilleireiden käytön joita olin syönyt 10 vuotta. Tiedäppä häntä oliko sillä mitään vaikutusta. 

Joka tapauksessa, mulla ei ole koskaan toiminut se että "jos syöt aamiaisen ja kunnon lounaan niin et sorru ahmimaan". Minä sorrun, tai syön ihan yhtä paljon tai jopa enemmän jos syön jokaisen aterian. Nälkä kasvaa syödessä - voisi päteä tähän kohtaan. Aloin siis syömään "yleisterveellisesti" aamiaisen ja lounaan koska mulle oli aina toitotettu että "lihavat jättää aterioita väliin ja lihavat ei syö aamupalaa". Ja jossain noissa vuosissa kadotin sen intuitiivisen syömisen - luonnollisen paastoamisen ja syömisen tasapainottelun.  

Tuo raskaus onkin sitten ihan oma lukunsa - silloin annoin vaan luvan mennä - 9kk ruokaa ja herkkuja kuin viimeistä päivää ja valehtelin itselleni painon olevan a) turvotusta b) vauvasta johtuvaa c) kaikki lähtee imettämällä. Mikään näistä ei ollut totta; a) turvotusta ei ollut, se tuli vasta synnytyksen jälkeen sairaalassa, b)oikeaa raskaudesta johtuvaa painonnousua tuli se noin 12kg joka lähtikin tekemättä mitään pois 2kk synnytyksestä. Keräsin raskaana siis 30kg josta läskiä 20kg. Painoin ennen synnytystä 105kg ja c) maitoa ei tullut joten ei lähtenyt imettämällä :D

Viime vuonna kun aloin tosissani pudottamaan noita 20 läskikiloa, oikein opettelemalla opettelin syömisen 5 kertaa päivässä. Siinä on sellainen lopputulos, että kun opettelee syömään tiettyyn aikaan koska "PITÄÄ" syödä vaikkei ole nälkä, niin sitten se nälkä tosiaan on 2h välein! Siinä opettaa kropalle että ruokaa tulee koko ajan ettei mukamas joku aineenvaihdunta hidastu. Pätkäpaaston on sen sijaan todettu pidentävän elinikää - se on luontainen tapa kun joskus ruokaa on ja joskus taas ei - pitää metsästää ja keräillä. Rasvanpoltto on tehokkaimmillaan kun paastoa on kestänyt 16-18h. Vatsalaukku pienenee kun välillä paastotaan jolloin täysi olo tulee pienemmällä ruokamäärällä. Ja VOILA! Painoa on helppo hallita!

Nyt olen päättänyt palailla juurilleni. Olen yrittänyt jo pariin otteeseen aloittaa mutta koko ajan on ollut häiriötekijöitä kuten vappu ja äitienpäivä - vieraita, kakkuja ja herkkuja. Nyt mitään häiritsevää ei ole näköpiirissä joten tästä lähtee STARTTI joka toteutetaan NUTRAAMALLA!

Rakas päiväkirja...

Aloitan uuden blogin, haluan kääntää uuden lehden. Pidin viime vuoden blogia mutta poistin sen. Poistin koska en kehdannut enää kirjoittaa samaan blogiin. Koen ehkä epäonnistuneeni painonpudotuksen saralla. 

Ehkä näin miltä touhu vaikutti ulkopuolisen silmin enkä halua sitä itse katsella? Viime vuonna pudotin painoa kevään aikana 20 kiloa, sitten jojoilin koko loppuvuoden +/- 10kg. Ja tämä alkuvuosi on ollut niin perkeleen vaikea. Edelleen siis se + 10kg on edellisvuoden saldon jäädessä - 10kg. Kai sitten siitäkin pitäisi olla iloinen ettei ole kaikki tullut takas.

Tämä on nyt vaan tällainen ostikon mukainen - päiväkirjablogi. Ei kuvia eikä mitään yritystäkään tehdä mitään hienoa blogia, kunhan höpisen. Ei ressiä - ei mielikuvia jostain hienosta fitnesselämästä ja hyvin menee aina - tyyppisesti. 

Statsit: Ikä 32v. Pituus 173cm. Paino: ylimmillään 94kg, nyt 84kg, tavoite 73kg.

Ja tästä taas lähtee, laihdutus VOL. 1924789+1381´08

Seuraavaksi siitä miten.