Tästä Nutrauksesta sanotaan, että 4 ekaa päivää on pahimmat ja vaativat eniten itsekuria juuri näiden viekkarioireiden takia. Sitten noin 5:nä päivänä pitäisi alkaa ketoosi jo tulemaan. Nälkä katoaa ja energiaa riittää. Itsellä tuli jo eilen illalla energiapuuska ja aloin järjestämään vaatekaappia! Hah, tapahtuu varmaan kerran vuodessa!
Mutta on se jännä että heti kun sen päätöksen laihtumisesta on tehnyt ja on saanut aloitettua, tulee tosi nopeasti sellainen tyytyväisempi olo ja haluaa panostaa itseensä enemmän. Herään henkiin ja eloon kun syömiset sujuu, paino putoaa eikä ole morkkista ruokamätöistä. Tämä tarkoittaa sitä, että jo edellisenä iltana olen järjestänyt seuraana päivän vaatteet kuntoon ja aamulla on ilo miettiä mitä kivaa laittaisi päälle, jaksaa panostaa vaatevalintoihin, meikkiin, kampaukseen ja laittaa korut. Sitten on kiva lähteä töihin ja oma huoliteltu ulkomuoto vaikuttaa mielialaan koko päivän. Sellainen positiivinen pyörä pyörähtää käyntiin - kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Kun taas on läskimoodi päällä, inhottaa herätä jokaiseen päivään koska ensimmäinen ajatus joka mieleen tulee on se morkkis kuinka edellinen päivä meni mässätessä herkkuja ja taas joutuu aloittamaan alusta. Turvottaa, vaatteet näyttää kauheelta, naama on järkyttävä pullaposkimössö, nenäkin kuin possun, iho pikku näpyillä epäterveellisestä ruuasta ja niin edelleen. Pakolliset vaatteet ylle ettei alasti lähde ja sen verran meikkiä naamaan että kehtaa mennä ihmisten ilmoilla.
Mikä kumma siinäkin on ettei voi osata kuin kaksi tapaa syödä: laihdutus tai mättö. Missä harmaan eri sävyt? Mutta tuohon 5:2 dieettiin tutustuttuani tuli mieleen että tarvitseeko edes niitä muita harmaan sävyjä? Siis että jos tähän mennessä se päivittäinen kohtuusyöminen ei ole onnistunut niin miksi kiusata itseään ja aiheuttaa riittämättömyyden ja huonouden tunnetta itselleen sillä ettei osaa syödä kuten kehoitetaan?
Itselleni kaikista eniten itsekuria vaatii juuri sellainen "joka päivä kohtuudella kaikkea"- syöminen koska siinä kalorimäärät pysyy joka päivä suunnilleen samoissa ja silloin se aiheuttaa sen, että ei saisi MINÄÄN päivänä viikosta lipsua niistä syömisistä koska silloin viikoittaiset kalorit ylittyy. Tästä seuraa välittömästi se, että vaa´assa ei joko tapahdu mitään tai sitten luvut nousee.
Kaikki samat keinot ei käy kaikille. Jos joku keino toimii niin sitten se on hyvä keino. Oli se sitten aamupalan poisjättäminen tai niiden kaikkien 5 aterian syöminen.
Tuossa 5:2 kirjassa muuten käsiteltiin sitäkin myyttiä, että aineenvaihdunta jotenkin hidastuisi jos ei koko ajan syö 2-3h välein. Se ei pidä paikkaansa. Kun taas se pitää paikkansa, että jos pidemmän aikaa syö laihiskaloreilla, vaikkapa 1300 kcal päivässä niin silloin aineenvaihdunta hidastuu kun kroppa tottuu jatkuvasti samaan kalorimäärään. Se on se säästöliekki kun kroppa mukauttaa kulutusta joka päivä toistuvaan matalaan kalorimäärään. Pätkäpaastossa kroppa ei hidasta aineenvaihduntaa koska paasto ja normaalin syömisen päivät vaihtelevat. Käy ihan minun maalaisjärkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti